Meillä oli nyt syksyllä muutaman viikon nuori sijainen. Menimme kerran yhdessä syömään, ja asettauduin jonon päähän odottamaan vuoroani. Sijainen kummasteli, miksi meidän opettajina täytyy odottaa vuoroamme. Hän ei kuulemma ole koskaan ennen sellaista nähnyt! Sanoi olleensa useammassakin koulussa sijaisena.
Minä ihmettelin tuota, ja hän selitti, että isoissa kouluissa opettajan on mahdotonta jäädä odottamaan jonon päähän, jos on vaikka kiire välituntivalvontaan tai etsimään opetusmateriaalia. Oppilaat ovat etuiluun tottuneet ja pitävät sitä luonnollisena.
Jäin miettimään tuota etuilua. Minusta kuulostaa väärältä ja epäoikeudenmukaiselta se, että sillä perusteella saa etuilla, että on opettaja. Eikö juuri sellainen luo katkeruutta oppilaiden keskuudessa ja saa aikaan ajatusta, että odottakaahan, kun minulla on valtaa ja asemaa, silloin minäkin saan etuisuuksia! Silloin ei tarvitse kumarrella muita.
Ymmärrän, että isoissa kouluissa on tilanne vähän erilainen kuin meillä pienessä koulussa. Mutta minusta silloin, jos todella on kiireen takia päästävä jonon edelle, on asia aina perusteltava oppilaille ja pyydettävä anteeksi. Oppilaat kyllä ymmärtävät järkiselitykset ja joustavat tarpeen mukaan. Minusta tuollainen etuoikeus ei automaattisesti kuulu opettajille, niin mukavaa kuin se olisikin.
2 kommenttia:
Etuilu ei kuulosta kivalle. Meillä on oppilaille kaksi linjaa. Toinen seinän vieressä, toinen keskellä lattiaa. Opettajat ja ala-asteen meillä ruokailevat oppilaat (5-6-luokkalaisia) menevät tuon keskellä olevan toista reunaa, eli meille on oma jono, mutta eivät opettajat kyllä koskaan etuile näiden pienten edelle.
Entisissä kouluissani oli aina opettajille oma hakupöytä.
Kiva kuulla, ettei etuilu ole itse tarkoitus. Ilmeisesti johtuu vain suurten koulujen kovasta kiireestä.
Lähetä kommentti