Nyt olen saanut kaikki kurssit hyvään vauhtiin. Oikein mukavaa ja ahkeraa porukkaa joka ryhmässä. Kyllä oli hyvä ratkaisu se, että opetin ykkösen alkeista alkavaa saksassa ensin vähän tukiopetuksena. Gute Idee, on myös oppikirjamme nimi muuten. Nyt hän on jatkavien mukana ja pystyy tekemään vähän jo itsekseenkin, kun käsittelemme muiden kanssa kappaletta.
Molemmat porukat lukevat omia kirjojaan, mutta kun opetan vasta-alkajalle uutta, käy se toisille sopivasti vanhan kertauksena. Vasta-alkajan kuuntelutkin olen ottanut yhteisesti. Ei haittaa, vaikka jatkaville tuleekin kaksinkertainen määrä kuuntelua, hyvää se vain heille tekee. Ei haittaa yhtään sekään, vaikka vahingossa oppisi jonkin sanan toisesta kuin omasta kirjasta. Eivät ne Saksassa kadulla kysy, kummasta kirjasta sinä sen sanan olet oppinut.
Oppikirjoihin liittyy tehtäviä internetissä, joten sieltä pystyy kumpikin ryhmä tekemään vuorollaan omaan kirjaansa liittyviä tehtäviä sillaikaa, kun neuvon toisia. Kyllä tämä tästä.
Juuri hiljattain kirjoitin muuten siitä, miten yhdenkin kirjaimen ero sanassa saa aikaan väärinymmärryksiä. Tänään sotkeennuin äskeisen ryhmän kanssa sanoissa hakea ja hokea: Klaus hokee kaverin rautatieasemalta. -Mitä, mitä, ihmettelivät oppilaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti