Hups, viikko meni että hutkahti. Olen tehnyt kaikkia rästiin jääneitä asioita. Sain Pohjola-Nordenin pöytäkirjat valmiiksi. Itse asiassa se ei ollut hankalakaan juttu, vain muutama lause tarvitsi muuttaa entisiin pohjiin, mutta jos jonkin asian jättää tuonnemmaksi, se todella on tuonnempana. Itse asiassa tässäkin toimin omia periaatteitani vastaan, mutta mikä laiskottanee.
Olen saanut myös järjestykseen viikon kuluttua tulevien saksalaisten oppilaitten asumis- ja työharjoitteluasiat. Tulevat viikon kuluttua opettajansa kanssa myöhään junalla Mikkeliin. Heidät on taas haettava sieltä, eiväthän he muuten pääse. Tässä kohtaa taas huomaa, miten korvessa sitä Suomessa asutaankaan. Mutta siihenkin on jo tottunut.
Hih, tulee vain mieleen, kun pari vuotta sitten pääsin erään projektin kautta palkintomatkalle Bonniin, ja matkani täältä sinne järjestettiin Brysselistä käsin. Ei meinannut belgialainen toimistovirkailija saada saman vuorokauden puolelle mahtumaan kaikkia vaihtoja ja kulkuneuvoja, hän kirjoittikin minulle, että on oikea nightmare matkustaa täältä Bonniin.
Komin tasavaltaan päin olen ollut yhteydessä saksanopettajaan. Hän haluaisi etanapostikirjeenvaihtoa oppilaitten välillä. Minä olisin halunnut, että olisimme perustaneet oppilaille blogin, jossa olisimme esitelleet toinen toisillemme oman kulttuurimme piirteitä. Ongelmana sille vain oli se, että komilaisella opettajalla ei ollutkaan tietokonetta eikä internetyhteyttä. Harmi. Tuon koulun englanninopettajalla sen sijaan on, ja hän on tehnyt jotain projektia meksikolaisten kanssa internetissä.
Hitsi, että huono säkä. Mutta saa nähdä, miten saan oppilaat innostumaan etanapostista. Aion kirjoituttaa kaikki aineet kirjeen muodossa, ja lähetän ne kaikki Komiin. Näin oppilailla on tavallaan jokin syy kirjoittaa ihan oikeasti eikä vain minua varten. Aloitan tämän "projektin" ykkösluokan saksanryhmän kanssa heti tulevalla viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti