Ihmisellä ei pitäisi olla koskaan lomaa. Mitä pitempi loma on ollut ja mitä hauskempaa lomalla oli, sitä kurjemmalta tuntuu mennä töihin. Paras hetki on aina ennen lomaa, juuri sillä hetkellä, kun on tullut töistä ja rötkähtänyt sohvalle. Koko lomaviikko tai viikonloppu on vielä iskemättömänä edessä. Tuntiakaan ei ole vielä siitä kulutettu.
Mutta auta armias kun tulee loman viimeinen päivä, tavallisesti sunnuntai. Jo aamusta alkaa se ahdistus: millaisia tunteja pitää pitää, pitääkö tehdä uusia tehtäviä, täytyykö tehdä kalvo opetettavaan asiaan, oliko laukku kenties pullollaan kokeita.
Ja maanantaina vääntäydyt erittäin vastahakoisesti ylös ja menet siihen nimeltä mainitsemattomaan laitokseen, jonne päin ei lomalla saata vilkaistakaan. Ja annas olla kun astut sisään sinne, hyökkää susilauma kimppuusi ja syö suihinsa. Ja taas on loma kaukainen muisto vain ja olo niin kotoinen kuin ei lomaa ikinä olisi ollutkaan.
On siis päästy päiväjärjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti