sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Opettajien syy


Media vouhkaa nykyään, että kaikki koulumaailman kurjuus onkin opettajien syytä! Koulu on kuulemma tehty opettajille mukavaksi ja viihtyisäksi. Kaikki tapahtuu opettajien ehdoilla. Oppilaat sen sijaan kärsivät.
Miksi me opettajat nielemme mukisematta kaikki syytökset? En ole nähnyt enkä kuullut monenkaan nousevan vastustamaan syytöksiä ja puolustautumaan.

Opettajatko ne ovat vaatineet isoja mammuttikouluja? Opettajatko ovat vaatineet suuria ryhmäkokoja? Opettajatko ovat halunneet lakkauttaa kyläkoulut? Opettajatko ovat leikanneet määrärahoja nuorten erityisopetuksesta ja mielenterveyden hoidosta?

Olen käynyt monissa Euroopan kouluissa ja tavannut monenmaalaisia ihmisiä. Aina on tullut esiin sellainen ihmettelyn aihe, että Suomessa opettajat katsovat aina ensin oppilaan etua. Lukujärjestykset on tehty siten, että oppilailla olisi mahdollisimman vähän hyppytunteja ja muutenkin mahdollisimman hyvin. Minulle ovat monet ulkomaalaiset ihmetelleet, miten lukujärjestykseni voi olla niin epäedullinen. Saksassa kuulemma laaditaan lukujärjestys ensin opettajan tarpeita silmällä pitäen.

Meillä saa sinutellakin, harvoin tarvitsee pelätä opettajaa, oppilaita kannatellaan pumpulihansikkain. Silti monen ulkomaalaisen mielestä meillä on koulussa parempi kuri kuin heidän maassaan.

Viimeinen vahvistus opettajan huolenpidosta tuli perjantaina, kun turkkilainen taas muistutti minulle, että älä sinä huolehdi niin paljon. Jos joku ei tule tunnille tai tee tehtäviään, se on hänen ongelmansa!

PISA-tutkimuskin on taas vedettävä tähän avuksi. Mikä maa on kaikissa tuloksissa kärjessä? Suomihan se, ja juuri siksi, että me yritämme pitää huolta jokaisen oppimisesta, me olemme sitoutuneita tähän työhön.

P.S. Sivumennen sanoen meidän suomalaisten maineemme on mennyt yhdessä hujauksessa maailmalla. Kaarina Suonperä, joka juuri viikolla oli luennoimassa koulussamme, kertoi espanjalaisen taksikuskin ensin varmistaneen, ettei Suonperällä vain ole asetta mukana, kun kuuli tämän olevan Suomesta.

2 kommenttia:

annikki kirjoitti...

saman tutkijan mielipiteessä sanottiin, että koulussa pitäisi olla sellaisia projekteja, että kaikki saisivat onnistumisen kokemuksia - en tiedä, mitä tämä lopulta tarkoitti - jos se tarkoittisitä, että tarjolla pitäisi olla "aineita" monipuolisesti, eli yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa, olen samaa mieltä - mutta jos se tarkoitti sitä, että pitää pistää vaatimustaso niin matalalle, että kaikki onnistuu, on se mitä pahimman luokan huijausta - nykyajan yksin "prinsseinä", kaiken saaneena, kasvaneet lapset sen sijaan tarvitsisivat kykyä hävitä, kykyä kestää se, että ei olekaan "hyvä" - ei kaikissa, kenties ei misssään! - siitähän näitä ampujia tulee, kun tätä kykyä ei kehitetä jo pienestä lapsesta - ongelmia tulee, kun maailma sitä alkaa pikkuhiljaa opettaa

kirlah kirjoitti...

Pettymysten sieto on monilla tosi heikkoa, ajattelen tällä hetkellä esim. Idols-ohjelmassa esiintyviä. Miten voi kuvitella, että jos yrittäjiä on satoja tai peräti tuhansia, että sieltä ei tule kenkää jo heti alkumetreillä.

Varsinkin ne, joilla alun alkaenkaan ei ole edes lauluääntä.
Jos tulee pettymys, sitten vain pitää yrittää uudelleen ja tehdä parhaansa, eikä jäädä uikuttamaan tai jos tämä ei olekaan oma juttu, yritetään jotakin muuta. Aina kannattaa kokeilla kaikkea tietysti.

Mutta se miten tuomarit sanovat palautteensa, on kaamea juttu. Negatiivisenkin palautteen voisi sanoa jotenkin nätisti. Kun ensimmäisen kerran kuulin tuomarien suusta suoranaista haukkumista, olin ihan pöyristynyt. Tuo vesittää kaiken sen, mitä me opettajat olemme yrittäneet vuosien mittaan opettaa käyttäytymisestä.