torstai 2. lokakuuta 2008

Musta ei ole aina mustaa


Onkohan eri kulttuureiden ihmisillä erilaiset tappi- ja sauvasolut silmissä. Vaihto-oppilas taisi peräti suuttua minulle värejä opeteltaessa. Muuten meni hyvin, mutta kun sitten niitä harjoiteltiin, ja näytin mustaa jakkuani, oppilas väitti sitä tummansiniseksi. Aloin tietysti väittää, että musta. Siis tämän värinen on suomeksi musta. Venäläinen opiskelijakin oli kanssani samaa mieltä, mutta turkkilainen vain vänkäsi väriä tummansiniseksi ja oikein kohottautui tuolillaan väittelemään.

Musta CD-soitin ja musta penaali olivat hänenkin mielestään mustia, mutta hänen musta villatakkinsa oli kuulemma tummansininen. Herranjestas, minä en nähnyt sinistä missään. Oppilas kysyi, minkä väriset hänen farkkunsa olivat minun mielestäni. Nekin olivat minusta mustat, mutta ymmärsin jo olla varovainen. Kankaasta kuulsi nimittäin vaaleita lankoja, kuten farkuissa on, mutta kyllä niitä meillä mustiksi sanotaan. Hänestä ne olivat jotain muuta, en ymmärtänyt kysyä, minkä väriset, nyökyttelin vain.

Osoitettuani tummansinistä opettajantuolia oppilas katsoi minua kulmiensa alta ja sanoi ivallisesti: musta!

Mietiskelin itsekseni, olisiko niin, että kun eteläisissä maissa käytetään paljon mustia vaatteita, eri mustan sävyillä olisi eri nimitykset.

Kuvassa mustesieni.

2 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

Eräs opettajakollega sanoi käytyään kaihileikkauksessa, että oli aina pitänyt villatakkiaan ruskeana, mutta nyt hän näki, että se onkin violetti. Iän mukana värinäkö huononee. Kaikille tulee asteittain harmaakaihi, kellä ennemmin, kellä myöhemmin. Aluksi se vain ilmenee siten, että värien sävyjä on vaikea erottaa tarkasti. Jos oppilas on nuori, hän saattaa hyvinkin olla oikeassa.

kirlah kirjoitti...

Tuo onkin jännä juttu. Onkohan niin, että kaikki värit heijastavat kaikkia värejä, mutta joitakin vain voimakkaammin kuin toisia, jolloin kappale näyttää meistä toisen väriseltä kuin jokin toinen kappale.

Ja sitten eri ihmiset näkevät värit todella eri värisinä kuin mitä joku toinen näkee, mikä on minua aina kiinnostanutkin. Minkähän näköisenä joku toinen näkee sen, mitä sanomme vaikkapa punaiseksi.

Tuo violetti ja ruskeakin on kiinnostava juttu. Värjäsimme toissakesänä kaverin kanssa villalankoja samettijalka-sienillä. Ensimmäisen myrkyn lisättyämme langat olivat violetteja. Toisen myrkyn jälkeen ne olivat tummanruskeat, jota väriä halusinkin. (en muista enää lisättyjen myrkkyjen nimeä).