Englannin kieli se on kiva kieli, kun se aina naruttaa minua, aina saa minut lankaan. Ellei toisin päin niin sitten toisin päin. Tänään taas tuli puheeksi opehuoneessa eri kielten vertailu. Englanninope mainitsi jostain asiasta, että onhan englannissakin se long johns. Minun haraviini kun ei ole ennen tuokaan sana tarttunut, epäilin heti, että tarkoitetaanko sillä nyt taas sitä. No kumma ja ihme! Tällä kertaa oli kyse pelkistä kalsareista, vähän kainostellen kuin ennen suomen kielessä puhuttiin nimettömistä.
Mutta olen jo oppinut, että jos en englannissa tiedä jotain vähänkään sinne päin vivahtavaa sanaa, on se aina jotain hävytöntä. Parasta siis heti etukäteen jo luulla sanoja härskeiksi, ja nauraa itse ensimmäisenä, ennen kuin muut ehtivät. Paitsi että nyt tietysti minulle naurettiin sen takia, että heti vain sitä ajattelen! -Tietysti, onhan nyt perjantaikin.
Oli puhetta myös siitä lukion kirjan tekemisestä. Suuri osa opehuoneen väestä alkaa olla jo minun entisiä oppilaitani. Innostuivat kertomaan vanhoista lukioajoistaan ja sattumuksista minunkin tunneillani. Kerran oli luokan lattialla ollut valtava lammikko. Olin kysynyt: "Vem har kissat på golvet?" itse asiassa epäluuloisena arvasinkin, että se on jonkun hajonneesta viinapullosta, mutta oppilaathan eivät sitä tietysti sanoneet. Enkä minä epäilyistäni heille puhunut, kun jostain syystä en viinan hajua haistanut.
Tämä tapahtui jo 90-luvun alussa. Nyt tietysti joku ihmettelee, miten meillä on niin leväperäistä touhua, että koulussa saa viinaa olla. Mutta kokemus on osoittanut senkin, että vaikka kuinka tiedät tekeväsi oikein jossain asiassa ja yrität tehdä työsi hyvin, ovat poliisit jo juoksujalkaa koululla ojentamassa opettajaa, ei suinkaan oppilasta!
4 kommenttia:
Tuli mieleeni Suomenkielestä tai paremminkin murteesta yks juttu; miesasiakas oli vuonna jotakin pyytänyt minua puhelimeen, mutta ei ollut muistanut nimeäni. Oli kysytty, että minkähän näköinen nainen oli palvellut häntä...mies oli sanonut, että sellainen haaskan näköinen nuori nainen. Ja kun se "haaskan näköinen" kerrottiin minulle puhelun päätteeksi, niin työkaverini ihmettelivät, kun en ollut yhtään loukkaantunut! Mutta eivät uskoneet, kun yritin kertoa, että se mies oli savolainen ja käytti aina mukava -sanasta haaska -sanaa. Jepjep.
Noita murre-eroista johtuvia väärinymmärryksiä on ihmisille tapahtunut varmaan vaikka kuinka paljon.
Ihme, että ihmiset kuitenkin suhteellisen hyvin ymmärtävät toisiaan, ja mitä sitten ulkomaalaisten kanssa kommunikointi.
Täällä Kiinassa olen silloin tällöin sijaisena kansainvälisellä koululla ja vaikka uskoisin kielitaitoni olevan erittäin hyvä, joudun päivittäin tekemisiin englanninkielen väärinymmärtämisien kassa. Miksikö? Siksi että opettajia on Englannista, Amerikasta,Australiasta, Uudesta Seelannista, Kiinasta jne. Natiivien keskuudessa tulee hurjan paljon sanoja joita toisetkaan natiivit eivät tajua. Saa siinä sitten itse taiteilla seassa..;)
Oikein hyvää tätä vuotta!
Uusien sanojen esiin tuleminen näyttää vain kiihtyvän. Olen 7.2. menossa kieltenopettajien koulutuspäiville, jossa näyttää ohjelmassa olevan mm. Kiihtyvä kielenmuutos. Saa nähdä, mitä asiasta kertoo oikein yliopiston professori.
Lähetä kommentti