perjantai 23. tammikuuta 2009

Elä siinä sitten heidän kanssaan


Kauhean repaleinen päivä kaikin puolin. Opettajia koulutuksessa ollut jo monta päivää, ja joku on leikkauksessa, jonkun lapsi sairaana. Rehtoriakaan ei ole näkynyt koko viikolla.

Sijaisia ei kai ole kaikkiin aineisiin edes muistettu hommata, tai jos on, ei ole muistettu ohjeistaa, mitä teettää oppilailla. Joku luokka on ollut jonkin aineen osalta itsekseen jo ties monettako tuntia. Oppilaat ihmettelevät, mitä tekisivät, ja jonkin toisen aineen ope käskee tehdä kirjasta eteen päin. Oppilaat väittävät, että niinhän me tehtiin jo pari tuntia aiemminkin, ope toistaa: "Tehkää eteen päin". Tällaista se sitten saattaa olla, kun ei saa aina palkata sijaisiakaan ja aina niitä ei ole edes saatavilla. Ja vaikka olisikin, yksikin oli pari päivää, muttei ole sen jälkeen enää naamaansa meillä näyttänyt.

Pari opea oli kuoron kanssa Helsingin-matkalla, joten ei ollut pelkoa, että olisi liiemmälti ollut oppilaitakaan. Yritä siinä sitten nysäporukan kanssa tehdä jotain viisasta.

Sen verran oli sentään oppilaita, että kerkesivät minun kanssani väitelläkin. Tekstissä oli lause: Vem bryr sig om! Sanoin sen merkitsevän: Kuka siitä välittää! Joku oikaisi, että siinä vieressähän lukee: Mitä väliä! Yritin selittää, että sama asiahan se on, mutta en saanut menemään jakeluun. Kysyi minulta, enkö tiedä, että kuka ja mikä on ihan eri asioita.
Joten täytyy sanoa kuten entinen vahtimestarimme: Elä sitten heidän kanssaan...

11 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Sama täällä. Toinen rehtori vilahti torstaina, toinen maanantaina. Toinen sairastaa, toinen kokoustaa. Opettajia oli varsinkin viime viikolla pois ihan mahdottomasti. Viikko sitten torstaina oli hetken tosi orpo olo, kun olin meidän huoneen (meitä on neljä enkun opea samassa huoneessa) ainoa ei-sijainen.

sijainen kirjoitti...

Elämä on harvoin täydellistä.

kirlah kirjoitti...

Villasukka: Taitaa olla auringonpilkkuja tavallista enemmän, jos joka paikassa samanlaista on.

Sijainen: Olisipa edes joskus!

Äijä kirjoitti...

Paljon olen elämässäni vääriä valintoja tehnyt, mutta se, että luovuin lopullisesti koulussa opettamisesta kuusi vuotta sitten, on järkipäätös.

Minä en jaksa enkä kestä niitä nenäkkäitä saa-a-a--a---a---a yhtään enempää kuin on ihan pakko.

Onneksi on ihmisiä, joilla on pedagoginen kutsumus, jotka eivät muserru sen kasvukipujen ja itsenäistymisen myllerryksen lieveilmiönä tulevan angstin edessä.

No, onpa näiden kullannuppujen kanssa edessä rippileiri tuossa kesän alussa. Että saan minäkin osani.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Eipä käy kateeksi opettajan ammatti! Ja sitten ihmetellään,kun ja jos...

kirlah kirjoitti...

Äijä ja mummeli: Kiitos myötätunnosta. Eipä tälle alalle ole tunkua. Vähän joka toisella julkisuuden henkilölläkin on opettajankoulutus. Kas kun eivät ole jääneet alalle.

vilukissi kirjoitti...

Olen monasti miettiny omaa ammattiani (pankki) ja sitä, miten rasittavia voi päivät olla, kun on pakko olla koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Eikä musta opettajaksikaan olisi. Toki nämä ajatukset ovat tulleet vasta nyt vanhemmiten...nyt haluaisin olla erakko ja tehdä kaikkea kivaa käsilläni ja vain omasta halusta joskus ilmestyä ihmistenilmoille...

Kutri kirjoitti...

:-D Toi viimeinen kuka/mikä -juttu on niiiiin tyypillistä! Kun ne taliaivot ei yleensä huomaa edes sitä että kuinka ja miten on oikeesti yks ja sama kysymyssana! :-D Kokonaisen lauseen perimmäisen merkityksen hokaaminen onkin sitten jo ihan liian iso pala...

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: minusta tuntuu, että minäkin olisin mielelläni erakko jossain korvessa kuten Dersu Usala elokuvassa. -No ehken ihan.

Kutri: Kun joskus saataisiin yksinkertaiset asiat menemään perille, niin päästäisiin asiassa vähän eteen päinkin.

Rita kirjoitti...

Juu, jos siinä kerran LUKEE Mitä väliä, senhän täytyy olla oikein, ja kaikki muu on väärin :)

kirlah kirjoitti...

Niin, kirjahan on heidän raamattunsa. Sehän on tehty muualla, tekijäthän ovat siis viisaampia ja parempia kuin se iänikuinen tuttu oma ope.