Voihan hampuusi

En lakkaa ihmettelemästä pienen lapsen puheen kehitystä. Minä opetan vuosikausia oppilaille jotain kieltä joskus hyvinkin laihoin tuloksin, kun taas pieni lapsi oppii kaikenlaisia sanoja ja sanontoja ihan opettamatta. Sieppaa ilmaukset tuosta noin vain ilmasta. Ja käyttää niitä vielä yleensä oikeassa paikassakin.

Jouluna esimerkiksi Aatu (3 v) lasketteli pulkalla pihassa. Jostain syystä pulkka ei tahtonut mennä suoraan, vaan kippasi miehen aina nurin puolivälissä mäkeä. Tähän poika viimein sanoi: "Voi perse!" Tuota nyt ei ainakaan kukaan ole opettanut, mutta kylläpä on sana oikeaan paikkaan livahtanut.

Mutta sitten sisällä poika leikki omia leikkejään, ja me aikuiset pelasimme sanapeliä. Joku laittoi uuden sanan juuri siihen kohtaan, johon olin itsekin ajatellut sanaa ja tulin tokaisseeksi: "Voi hampuusi!" Tähän poika heti leikkiensä keskeltä ojensi: "Mumma! Tuollaisia ei puhuta!"

Tätäkään sanaa ei poika ole koskaan kuullut, mutta painotuksesta ja tilanteesta ymmärsi heti, että jotain sopimatontahan se tietysti on. Vertaan taas vieraan kielen oppijaan. Hyvin harva opiskelija osaa kiinnittää huomiota tilanteeseen ja yhteyteen, jossa sanoja käytetään. Vaikka sanan varsinaista merkitystä ei ymmärtäisikään, sen voi ymmärtää äänenpainoista, rytmistä, sanan ympärillä olevista muista sanoista jne.

Tänään kävimme taas Aatun luona kylässä. Ihmettelin itsekseni hänen käyttämiään kaikenlaisia ihmeellisiä suomen kielen muotoja, joita ulkomaalaisillekin pitää opettaa kädestä pitäen: "Minä jätän ruuvaamatta tuon ruuvin". Suvereenisti! Rupeapa kääntämään vaikka ruotsiksi tuollaista: Jag låter bli att skruva... Ymmärtävätköhän suomalaiset ollenkaan, miten he saavat ihan ilmaiseksi hyvän kielitajun ja erinomaisen pohjan hahmottaa maailmaa laajasti.

Kuvittelin muuten tähän koneelle istuessani, että muistan monta muutakin hauskaa juttua ja sanontaa tältä päivältä, mutta mihin lie haihtuneet. Enhän voi koko aikaa kulkea paperi ja kynä kourassa muistiin kirjoittaen.