perjantai 16. tammikuuta 2009

Kaupungin lyseon lukion Meidän periferian toimipiste



Ennen kuin alan vuodattaa suutuspäissäni minua suututtavia asioita, vilkaiskaapa Katileinin sivulle, jossa on haaste neuloa villasukkia hyväntekeväisyyteen. Minäkin olen luvannut neuloa parit sukat, mikäli käsi antaa myöten.
****************
Ei mennyt kahtakaan viikkoa vieraan vallan palveluksessa kun jo huomaa eron entiseen. Koulutukseen lähtiessä ennen ei tarvinnut kuin ruokapöydässä kysyä rehtorilta, sopiiko lähteä. Nyt sain kiukutella ja tuppuroida toista tuntia, eikä asia tullut juuri sen selvemmäksi.

Ensinnäkin kaavake, millä koulutukseen menoa anotaan, löytyi monen mutkan kautta kaupungin viidensadan muun internetissä olevan kaavakkeen joukosta. Jes! Mutta iloitsin liian aikaisin. Kaavake oli käsitelty niin, että sitä ei voi muokata netissä. No mikäs siinä, tallennan kovalevylle.

Men bättre sagt än gjort! Jotta kaavakkeen voi avata, pitää olla itsellä Open Office -versio Wordistä, eikä se tavallinen, joka minulla on. Eihän siinä auttanut muu kuin ruveta lataamaan netistä ohjelmaa, kuten kone ehdotti. -Onneksi ehdotti, en olisi itse ruvennut muuten tekemään. Ja kone rumpsutti ja rumpsutti yli puoli tuntia. Taitaa olla kovalevy menossa rikki. On ollut muutakin häikkää.

Kuitenkin ajattelin ensi töikseni ilmoittautua sinne kurssille, Lappeenrantaan SUKOLin eli Suomen kieltenopettajien liiton kevätpäiville. Ensin en päässyt SUKOLin sivuille. Salasanat unohtuneet ja muuta. Puolen tunnin sekoilun jälkeen pääsin niin pitkälle, että piti täyttää kohta: oppilaitos. Ei riitä enää, että laittaisin oman koulumme nimen, vaan piti laittaa: Kaupungin lyseon lukion meidän kuntamme toimipiste! Laskutusosoite ei ollut yhtään yksinkertaisempi: Taas se Kaupungin koululaitos ja tuo äskeinen oppilaitoksen nimi ja osoitteeksi Helsinki!! Kuka vielä sanoo, että elämä on helpottunut keskittämisen ja tietokoneiden kanssa. Mutta sain kuin sainkin ilmoittautuneeksi.

Mutta kaupungin rehtorille en saanut vielä lähetetyksi anomusta koulutukseen menoa varten. Uuden uutukaisella Word-ohjelmalla avasin anomuksen, täytin onnistuneesti puoliväliin, kunnes tuli maksukohta. Silloin kone ei antanut enää täyttää yhtäkään laatikkoa. Kesken jäi.

Illalla aioin jatkaa, mutta kone ei antanut mennä internetiin. Hohhoijaa! Saa nähdä, miten heikkohermoiset kestävät tällaista säpeltämistä, kun minäkään en millään meinaa sietää. En ihmettele, että moni viis veisaa tietokoneista. Hehän ovat ihan oikeassa.

3 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Hermoja raastavaa ja turhauttavaa touhua. Huh.

Meilkein oltais voitu SUKOLin koulutuksissa toisiimme tömätä, sinä ja minä... Paitsi että erosin SUKOLista eikä Tempus-lehdessäkään loppujen lopuksi ollut minulle mitään, kun en opeta kouluissa. Iloisena heitin jäsenkortin menemään. On kevyempi olo :)

(Ei millään pahalla, toivottavasti sukolilaiset eivät lue tätä ja loukkaannu.)

kirlah kirjoitti...

Meilläkin kieltenopeista puolet on SUKOLin jäseniä, puolet ei. Mutta me kaikki silti sinne mennään.
En tiedä, onko siitä Tempuksestakaan enää minulle mitään hyötyä eikä yo-kirjoitusten korjausohjeista, vanhalla rutiinilla menevät.

*****
P.S. vielä pitää mainita tuosta postauksen kuvasta: Olen aina tähän hetkeen saakka luullut, että siinä on kuva kuivatetusta ruususta, mutta siinähän onkin lintu!!! kuva on kaverini minulle lähettämä.

Katilein kirjoitti...

Ensiksi kiitos paljon haasteen mainitsemisesta! Olen iloinen, että autat.

Kuulostipas raivostuttavalta tuo kuvailemasi prosessi. Kaikki myötätuntoni sinulle. Ei saisi noin vaikeaksi mennä se, että haluaa olla aktiivinen ja itseään kehittää!

Toivottavasti sinulla on mahtimukava viikonloppu!