sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Perustetaan haaremi


Lomalukemisista sain nyt päätökseen Anna-Leena Härkösen Ei kiitos. Kirjaa on jo julkisuudessa ehditty kehua ja haukkua, kuten kunnon kirjoja aina. Pääteemana kirjassa on väljähtänyt avioliitto ja seksin puute, kerrankin naisen näkökulmasta. Mutta eipä uskaltanut Anna-Leena Härkönenkään ratkaista ongelmaa radikaalisti.

Olen aina ihmetellyt, miksi ei voi olla niin, että yhdellä naisella voisi olla useampi mies tai yhdellä miehellä useampi vaimo. Muissa kulttuureissa tällaisia onkin, mutta miksei meilläkin? Käytännössä ja salaahan niin monilla jo muutenkin on. Yksi mies olisi rakastaja, toinen olisi se kiltti koti-isä, jonka kanssa tehdään ja kasvatetaan lapset. Jos vielä tarvetta kolmannelle, niin mikä estäisi ottamasta vielä sellaista, jonka kanssa jutellaan henkevät keskustelut. Eri määrä miehiä tarpeiden mukaan. Eikä olisi mitään mustasukkaisuusdraamoja ja tappeluita, kaikki hoituisi yhdessä ja sulassa sovussa, kaikki asuisivat saman katon alla. Paineet ja odotukset eivät kasautuisi yhden ihmisen harteille.

Härkösen kirja tarjoaa pääteeman lisäksi kirjallisuuspiireihin monta muutakin keskusteluaihiota. Jo ensimmäiset 50 sivua luettuaan löytää aiheita: paniikkihäiriöt, vaihtoehtoelämäntavat, teini-ikäisten ongelmat (ja niissähän ruotimista riittää) jne jne.

Heti alkumetreillä ilmenee, että päähenkilö on saksanopettaja. Samaan hengenvetoon mainitaan, että se on maailman tylsin ammatti. Jaa, enpä sitä ennen tiennytkään! Minkähän takia maailman kaikki muut ihmiset ovat sitten saaneet kivemman ammatin kuin minä? Mahtaa heillä olla tosi hauskaa, kun minullakin on ihan hulvattoman kivaa.

6 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Mä kans luin Härkösen kirjan, se osaa kiteyttää ja kärjistääkin asioita, että ne huomattais. Suorakirjoituksinen nainen. Ihastuin muuten sellaiseen kirjaan kuin "Arpi", Nina Repo (Rapo?). Hän kans osasi kirjoittaa tosi suorasti rintasyövästä ja ajatuksistaan. Alatalon Mikkohan jo lauloi aikoinaan useammasta miehestä 1 lyö nauloja seinään, 1 vie ulos tanssimaan...jne. Luetko paljon kirjoja saksaksi?

kirlah kirjoitti...

Kiitos kirjavihjeestä, ne ovat aina tervetulleita.
Mitä saksalaisiin kirjoihin tulee, ostan aina ihmisten ilmoilla käydessäni ruotsalaisen tai saksalaisen bestsellerin. Siten esim. Frank McCourtin kirjat olen lukenut osan saksaksi, osan ruotsiksi. Sabine Kueglerin kirjat olen lukenut saksaksi.

Tällä hetkellä on juuri menossa bestseller Klassentreffen, en muista kirjailijaa. Se on hollantilainen, käännetty saksaksi, trilleri. Ihme kyllä,löysin sen kirjastosta, siellähän ei ole juuri muita ulkomaisia kirjoja kuin ne samat, jotka on hankittu sinne 30 vuotta sitten.

Rita kirjoitti...

Ihmettelen aina kun ihmiset päästelevät suustaan - tai kynästään - lausuntoja kuten "saksanopettaja on maailman tylsin ammatti". Ihan tosissaan ihmettelen. Palvelevatko nuo töksäytykset jotain tarkoitusperiä?

Subjektiivinen mielipide esitetään ikään kuin se olisi yleinen fakta. Voi olla että tuo luulo jää jollekulle kun on kirja lukenut. Sanonta on hullu jos sitä lähtee kirjaimellisesti tullkitsemaan, eli siis kaikista maailman tylsistä ammateista saksanope on tylsin. Minä sanon että se joka pitää saksaa tai saksan opetusta tylsänä on joko itse tylsä tai hänelle on osunut tosi tylsä saksanope. Hölmöä yleistää jos niin on.

Toinen sanonta jota monet viljelevät on tyyppiä "Mikään ei ole niin kauheaa kuin..." Siihen sitten täydennetään kaikenlaista ja me tosikot jäämme miettimään että eikö tosiaan MIKÄÄN ole kauheampaa kuin esim. kotisiivoojana mennä työkomennukselle kotiin jossa onkin siistiä. (Noin ajatuksensa muotoili yksi siivooja Aasiakas.net - blogissa.)

Annikki kirjoitti...

että monta miestä... hym. - ja mitenköhän sitä sitten se sopu ja harmonia säilyis????? - taitas olla miehen vaikea sovussa "jakaa" naista - että heh!?

Vallaton mummeli kirjoitti...

Paasilinna kirjoitti Onnellisesta miehestä, joka ratkaisi ongelman pitämällä kahta vaimoa, rakennutti talon, jossa kummallekin oli oma huoneisto (näin se meni muistaakseni).

Jo silloin ajattelin, että miksi ei myös toisin päin. Ei se olisi ollut tuohesta minunkaan suuni :) Yhtä olisi mukava katsella, toinen osaisi nikkaroida kaikkea tarpeellista, kolmannen kanssa voisi keskustella henkeviä, ruuanlaittajakaan ei olisi paha, ilman muuta hyvä lastenhoitaja olisi tarpeellinen. Sitä hyvän näköistä voisi käyttää teatteriseuralaisena, niin muut katsois kateellisena. Olisipa elämä auvoisaa silloin.

Sitten noista maailman tylsimmistä ammateista. Mun ensimmäinen mieheni oli saksankielen opettaja ja minä olin kirjanpitäjä, joka on listattu myös yhdeksi maailman tylsimmiksi ammateiksi. Ihan mukava elämä ollut mulla, niin töissä kuin kotona. Itse kyllä kutsuin itseäni kirjanpitotaitailijaksi. Kyllä siinä voi käyttää luovuuttaan, tietenkin tietyissä puitteissa.

kirlah kirjoitti...

Tylsistä ammateista: varmaan joka ammatista voi löytää ne hyvät puolet, jos haluaa. Kauan sitten haastateltiin lossikuskia lehdessä ja kysyttiin, eikö työ ole yksitoikkoista ja tylsää: kaiket päivät vain edestakaisin omassa pienessä kopissaan yksin. Kuski vastasi: Ei suinkaan. Tämähän on tosi mielenkiintoista. Aina on eri näköisiä ihmisiä ja autoja kyydissä. (En tiedä, oliko ironiaa vain tosissan).

Haaremista: Miksi se sovussa jakaminen olisi miehelle sen vaikeampaa kuin naisellekaan? Minusta mustasukkaisuus on paljolti opittua eikä myötäsyntyistä.