tiistai 27. tammikuuta 2009

Viimeisiä voiteluita


Olen jo aivan sekaisin abien päiväjärjestyksestä, kuten joka vuosi ennenkin. Molempiin aineisiin kun pitää yrittää etsiä lisäharjoituksia, yo-vihkoja, muistella, minä päivänä on harjoituskuuntelut, milloin kuuntelukoe, milloin yo-kuuntelu jne jne.

Olemme vihdoin ymmärtäneet luopua preliminääreistä eli ns. leikkiylioppilaskirjoituksista. Minun käsittääkseni niitä vielä kouluissa yleisesti pidetään. Ainakin siitä päätellen, että aineopettajaliitot tuottavat niihin materiaalia. En näe mitään järkeä siinä, että ensin on koeviikolla valtavat kurssikokeet, seuraavana päivänä ehkä preliminäärikoe, joka kesti 3-6 tuntia, ja näitä joka aineessa. Hullun hommaa! Turha rasittaa oppilaita niin ennen kirjoituksia. Tänä vuonna ei sitä paitsi heille jää luppopäiviäkään koeviikon jälkeen johtuen pitkästä joululomasta.

Tänään teimme suullisten kuulusteluiden tenttijärjestystä. Olin käärmeissäni, että abien luokanvalvojaa ei sitten näkynytkään, sillä hänen piti tulla sinne myös. Mutta hänellä oli onneksi alibi, hänellä oli jonkin muun luokan koe, ja henkilö, jonka piti hänet päästää kokeesta, ei ollutkaan koulussa! Ei se muisti pelaa näköjään muillakaan juuri sen kummemmin kuin minulla.

Edellisen postauksen kommentissa joku ihmetteli, mitä ne suulliset kuulustelut ovat. Onhan niitä pidetty lukiossa jo minunkin aikanani ja aina ihan tähän päivään saakka. Ainut ero on se, että nykyään ne eivät ole enää pakollisia. Eikä niitä oikein voi sanoa tenteiksikään enää. Minä olen nimittänyt niitä jo pitkään "viimeiseksi voiteluksi", jossa käydään läpi vielä epäselviä asioita. Näiden merkitys on lähinnä siinä, että oppilaat saavat paremmin rytmitetyksi penkkareiden ja kirjoitusten välisen ajan, lukemisessa olisi paremmin ryhtiä.

Onhan sitten vielä olemassa kirjoitusten jälkeisetkin kuulustelut. Ne ovat korotustenttejä, jos oppilas haluaa päästötodistukseen paremman numeron kuin minkä tietokone on keskiarvoksi laskenut. Nykyäänhän päästötodistuksen loppuarvosana on jonkin aineen lukiossa luettujen kurssien keskiarvo. Jostain kumman syystä on useimmiten oppilaan motivaatio kirjoitusten jälkeen laskenut, ja vain äärimmäisen harvoin kukaan saa enää arvosanaansa nostetuksi.

7 kommenttia:

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Minä ihmettelin niitä suullisia kokeita, kun minulla ei koskaan ollut. Ja ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1985.

Annu kirjoitti...

Meillä oli prelit, joita kyllä kaikki taisivat istua. Itse koin ne sikäli hyödyllisiksi, että vaikka jo muutamaan kertaan oli etenkin reaaliaineissa (ainakin historiasta muistan ihan perstuntumalla) järjestetty kokeita periaatteella ajan pituus suhteessa kysymysten määrään, eli neljä esseetä, aikaa kolme tuntia, niin silti "simuloitu" ylkkärisessio antoi hyvin osviittaa siitä, mitä on edessä ja miten on aikaa. Mm. äikässä prelistä oli selkeästi apua hahmottaa kuinka kauan siinä helkutin puhtaaksikirjoittamisessa menee...

Toisaalta, olinkin lukiossa, jossa sisäänpääsyn keskiarvoraja oli yhdeksän tienoilla (korkein kaupungissa) ja jossa 3-4 ällän ylioppilas ei ollut mikään harvinaisuus (paras tulos meidän vuonna taisi olla 7), joten ehkä "vinoutunut" oppilasaines ja ilmapiiri vaikutti.

Jaa, ja vuodet oli 99-00. :)

Villasukka kirjoitti...

Meillä oli suulliset kuulustelut (-89). Ja vieläkin pidetään, tosin ranskassa ei joka vuosi ole osallistujia.
Prelejä meidän koulussa ei pidä kuin äidinkieli ja josku matikka. Osa pitää niin, että käyvät samalla kurssikokeesta (siis jos pitävät).
Itsekin olen ihan sekaisin, kuka abi on kuunnellut minkäkin kuuntelun ja mitä olen tarkastanut ja mitä en...

Katilein kirjoitti...

Minä olisin osallistunut mielelläni suullisiin kokeisiin, mutta niitä ei meillä ollut käytössä silloin, kun kävin lukion.

Alakoulussa pidän vitos-kutosille englannin kokeessa myös suullisen osuuden ja kovasti ovat tykänneet siitä.

kirlah kirjoitti...

Aika jännä, että suullisia kuulusteluita ei ole ollut joka paikassa, vaikka niiden pakollisuus on vasta hiljatain poistettu.

"vinoutunut" oppilasaines voi olla joka suuntaan. Olisi kiva kun täälläkin olisi noin päin. Mutta kun täällä oppilas riemuitsee suunnattomasti, jos sai vitosen. Mutta ei me opet voi kovin huonoja olla, jos me kaikista niistäkin tehdään ylioppilaita ja jos meilläkin kiitettäviä arvosanoja tulee.
Kukas sen kissan hännän...

Esikko kirjoitti...

Itse pidän prelit jaksokokeena, jottei tule noita tuplakokeita. Suullinen tentti on todellakin yhteinen kertaus, ei muuta. Ainakin omassa aineessani preli on tarpeen, jotta oppilas näkisi ajankäytön. Vuonna -85 kirjoitin minäkin, ja kyllä meillä oli pienehkössä maaseutulukiossa käytössä suulliset tentit, muistaakseni kertaustyyppiset silloinkin.

kirlah kirjoitti...

Esikko: samoilla linjoilla näköjään ollaan.