Viikonloput pitäisi kieltää. Tai pikemminkin maanantait. Milloinkaan eivät ihmiset haukottele niin ankarasti kuin maanantaina. Minua lukuunottamatta tietysti. :)
Oppilaat olivat kuolla väsymykseen, joku ei ollut jaksanut raahautua tunnille ollenkaan, joku makasi pulpetillaan pää käsien sisällä koko tunnin - turhaan sekin sinne tuli.
Joku oli keksinyt, että pitää ruveta opiskelemaan ja kirjoitti sanoja kappaleesta vihkoonsa. Muuten tietysti hyvä, mutta kaikki viisaat opetukseni rapisivat kuin hanhen selästä, oikein kuulin, kuinka sanat tipahtelivat ja läiskähtelivät lattiaan.
Joku hyväkäs kaivoi kännykkänsä, muka joku tärkeä asia. Luuli raukka, etten minä mitään näe. Mutta vaikka minä en kuule enkä muista enkä käsitä mitään, niin näkö on hyvä, paitsi ulkonäkö tietysti on vähän päässyt rapistumaan.
Kirjassa oli laulukin. Aina kuvittelen, että oppilaat niistä oppisivat paljon uusia sanoja, kun kerran niitä haluavat kuunnellla. Mutta ei tietenkään, silloinhan saa laittaa kirjan kiinni ja ruveta muistelemaan viikonlopun hurvitteluja.
**********
Soitin iltapäivällä Valtiokonttoriin. Taivas miten siellä olevalla naisella oli tuskallinen työpäivä. Hän haukotteli suoraan korvaani, ähki ja puhisi ja taas haukotteli. Mutta eihän se tietysti ole hääviä aamusta iltaan ihmisten eläkeasioita setviä. En ole sellaistakaan ennen kuullut, että suoraan toisen korvaan haukotellaan. Ihan meinasin sanoa, että koeta nyt edes yrittää, mutta sainpas taas olluksi sanomatta. Minä alan oppia ihmisten tavoille.
14 kommenttia:
Ei varmaan tuntunut mukavalta haukottelut korvaan, sellainen pakkaa sitten tarttumaankin. Minä en pidä maanantaipäivistä, toisaalta taas usein tuntuu,e ttä viikko on ainoastaan vain yksi yö: maanantain ja perjantain välinen yö. Niin nopeaan elämä kulkee, että aina on uusi maanantai edessä. Mulla on aina loppuvuodesta niin työläitä harrastuksia, että tammikuu menee jotenkin vian nuokkuessa.Katsoin äsken tätä kirjoituspöytäänikin; syyskuusta asti lukemattomia sisutus- ja käsityölehtiä ja kirjoja...kaikki iloisessa sekamelskassa. Mua ei vain se sekamelska naurata. Kello ei oo vielä 20:ään ja mulla on älytön väsy!
jahas...miten toi olisi pitänyt laittaa edellisessä viestissäni "kahtakymmentäkään"
Jep. Jos joskus haluaa nähdä apatian sataprosenttisen kulminoitumistilan, niin tervetuloa vaan kouluun maanantaiaamuna!
Tolle haukottelijalle olisin varmaan sanonut silleen ylipirteen pistävästi (pirullinen minä!) että yritetäänkö joku toinen päivä jookos. :-D
Maanantaita ja ihmisiä maanantaisin on kahdenlaisia. On justiinsa noita haukottelijoita ja maailman huonoimpia päiviä, mikään ei toimi. Sitten on myös niitä maanantai-ihmisiä (seiskaluokkani tänään), jotka ovat liian täynnä virtaa, liian levottomia, liian kaikkea, ja koko päivä on muutenkin ylettömän kiireinen ja täynnä hosumista. Miksi ei ole välimuotoja?
Tutkimukset ihan sanoo, et kasvavat nuoret tarvitsevat paljon unta..
Vilukissi: minusta tuntuu kuin olisi jo kuukausi käyty koulua joulun jälkeen, kun silloin lauantainakin oli maanantain lukujärjestys. Sitten oli sunnuntai välissä ja uusi maanantai. Ihan kuin olisi ollut kokonainen viikko väliä, ainakin mikäli oppilaitten nukkumisesta katotaan.
Kutri: minä en olisi kestänyt sitä, etten saa asiaani kerralla toimitetuksi, kun vihdoin sain sinne firmaan yhteyden. Asia olisi venynyt taas viikkoja, joten täytyi taas vain oman etunsa vuoksi sietää.
Kaarina Suonperä kertoi silloin syyskuun koulutuksessa, että keskiviikko on ainut päivä, jolloin kaikki ihmiset ovat pirteydessään samalla tasolla.
Vanhemmat ihmiset ovat pirteitä maanantaina, kun ovat viikonloppuna levänneet työstä ja tehneet kaikkea kivaa, loppuviikosta jo väsyvät.
Nuoret ovat väsyneimpiä maanantaisin, kun oli niin rankka viikonloppu, mutta virkistyvät perjantaita kohden, että ovat sitten iskussa. Joten keskiviikkona kaikki ovat samalla tasolla.
Hannele: Minusta tuokin tutkimus kuulostaa taas niiltä nollatutkimuksilta. Eihän tarvitse kuin kuulostella itseään: Jos väsyttää, silloin tarvitsee unta.
Itse tykkään maanantaista(kin). Hymyilen korvasta korvaan.
Eräällä ystävälläni oli ennen tapana soitella minulle lauantaiaamupäivällä, lässyttää turhia ja haukotella tuon tuostakin - että minua rasitti!
Se sentään siviilissä - mutta että virastossa! Jo on aikoihin eletty. O tempora o mores.
Rita: Ihmiset eivät ilmeisesti tule ajatelleeksi, että puhelimessa, jossa ei näe vastapeluria, kuulee kaiken tarkemmin. Korva herkistyy myös kaikille äänensävyille paremmin, joten puhelimessa puhuessa täytyy olla tarkka äänensä sävystä, ettei tule väärinkäsityksiä.
Tosi, puhelimessa kuulee huokauksenkin. Hooh.
En usko nollatutkimukseksi. Toinen tutkimus sanoo, että naiset tarvitsevät enemmmän unta kuin miehet.
(Täälläkin iunikliniikat auttamaan heitä, joilla vaikeempaa)
Hannele: Ilmeisesti on niin, että kaikki ihmiset eivät enää tunnista itsessään väsymyksen oireita, nykyajan elämänmeno on hävittänyt meistä kaikki luonnolliset tuntemukset. Tai ei aina ole edes mahdollista tehdä tuntemusten mukaan.
Lähetä kommentti