perjantai 12. kesäkuuta 2009

Hoidokit häviävät


Alan uskoa, kun eläkeläiset väittävät, että vapaalla ollessa on kiireempää kuin työssä konsanaan. Minullakin on loma alkanut ja kiireempää nyt on kuin ikinä töissä käydessä. Mutta tämä on mieluisaa kiirettä. Aatu-poika ilahduttaa meitä vielä ensi viikon puoliväliin saakka. Hän näyttää vievän kahden ihmisen ajan melko tarkkaan ja siis sellaisten ihmisten, jotka nyt ovat kotona. Mietin kauheasti, miten olen joskus voinut nuorena hoitaa peräti kahta pientä lasta ja käydä vielä töissäkin ja silloin oli koirakin, jota piti lenkittää monta kertaa päivässä. Mutta eipä silloin päässyt tulemaankaan vyön tilalle makkarakerrosta.

Nyt meillä kuluu suuri osa ajasta myös hoitokissojen etsiskelyyn. Eräänä päivänä etsittiin olan takaa toista kissaa, eikä mistään löytynyt. Katsoin viimein saunan puolellekin ja siellähän elukka makasi tyytyväisenä lauteilla. Se oli pyykkejä koneeseen laittaessa livahtanut selän takaa saunaan.

Toisena päivänä oli toinen kissoista hävinnyt. Ei se ollut vintillä pianon takanakaan selällään koivet taivasta kohti, kuten joskus. Ihmettelen muuten suuresti, miten kissa voi sillä lailla nukkua. Luulisi ottavan selkärankaan kova alusta.
Vasta illalla samaisessa vinttihuoneessa tietokoneella istuessani kuuntelin, miten joku rapisi juuri siellä pianon takana. - Ei mitään. Älysin viimein katsoa komeroonkin, ja sieltä kissa könysi vieraspeitteiden ja talvivaatteiden seasta esiin. Jossain välissähän se oli sinne ehtinyt selän takaa luikahtaa.

Onneksi ei meidän ole tarvinnut sentään vielä lasta etsiä päiväkausia. Toistaiseksi hän on pysynyt näköpiirissämme.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Rementikon ajatuksia


Pohjanmaan keikka on heitetty, lyhyeksi jäi taas käynti, mutta saapahan käydä useammin kun ei kerralla viivy liian kauaa. Äiti ja isä viettivät timanttihääpäiviään eli ovat olleet naimisissa 60 vuotta. Toivoivat että kaikki jälkeläiset eli lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset olisivat paikalla, ja niinhän me olimmekin.

Kesäisin katselen aina, kun linnut ovat saaneet pöntöllisen poikasia ja lentelevät pesueineen suurina parvina. Nuo pöntölliset lintuja tulivat nyt mieleeni, kun kaikki meistä ahtautuivat samaan huoneeseen. Samalla tavalla vanhempani ovat kuudessakymmenessä vuodessa saaneet aikaan tuvallisen uusia ihmisiä. Ei mikään huono saavutus.

Olen asunut niin kauan poissa synnyinseuduilta, että kuulostaa jo surkuhupaisalta kuunnella ihmisten puhetta. Sitä paitsi ei ennen vanhaan edes ollut sellaisia sanoja, joihin olisi r-kirjainta saanut tungetuksi niin tiuhaan kuin nykyään. Vai miltä tämä kuulostaa:

"... ja huumeriileriäki on jo joka paikas... Min´en tuata siireriä niin kauhiasti jua, se vaan lisää rementootumista, vireoota ei liioon oo tullu kattottua". Sitten yhtäkkiä muistuu mieleen, että sanoissahan kuuluu olla d: "Dariosta kuuluu ny hyvin ku on stedeot".

Minuakin taitaa vaivata rementia, kun en millään muista, mikä muu d-kirjaimellinen vierasperäinen sana oli tosi kutkuttava äännettäessä paikallisesti. Mutta niitähän ei juuri tarvitse keksimällä keksiä. Laittaa vain kaikkiin d-sanoihin ärrän, ja alkaa viihdyttää itseään.

Ja siellä järvetkin ovat vain pieniä itse tehtyjä lätäköitä. Kuvassa juuri tehty "järvi" uimarannaksi.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Surströmming

Lähden tästä länteen päin viikonlopuksi, joten katselkaa sillaikaa videota, jossa avataan hapansilakka-purkkia (surströmming). Jossain päin Ruotsia hapansilakkaa vieläkin syödään, mutta haju on todella kuvottava. Silakka valmistetaan tynnyrissä pari viikkoa huoneen lämmössä,ja voi vain arvata, miten kalan siinä tilassa käy.

Hapansilakkajuhlia vietetään yleensä elokuussa, jolloin tulee ensimmäiset uudet silakat. Syödään, perunan, sipulin ja ohuen rieskan (tunnbröd) kanssa. Päälle on pakko ottaa väkevät huikat. Taitaa olla tapa säilynyt vain erikoisuutena turisteja varten.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Saalista tulee


Jo aiemmin keväällä kävimme etsimässä korvasieniä. Emme käy sienessä niinkään saaliin takia,vaan ulkoilun ja raittiin ilman toivossa. Mutta tuli saalistakin, oikein kassikaupalla! Ei sieniä, mutta muuta saalista.

Tuli sieltä yksi nyrkinkokoinen korvasienikin, oli kai muilta jäänyt näkemättä. Ainakin jäljistä päätellen siellä oli kaksijalkaisia käynyt samoilla asioilla kuin mekin. Jäljistä päätellen siellä oli ollut kolmenlaisia sorkkaeläimiäkin, hirviä, pienempiä hirviä ja vielä pienempiä hirviä.

Ja tietysti oli kaljapulloja ja -tölkkejä. Keräsimme talteen, niitä kun kerää tarpeeksi, on kasassa jo hyvät rahat. Juu juu, tiedän, jo sieluni silmin näen, millaiseen virneeseen ihmisten suu menee, mutta kyllä mies on aina kerännyt kaikki näkemänsä pullot. Ja on hän pullorahoilla ostanut pyöränkin ja sukset. Alkon tuotteisiinkaan ei meillä ole tarvinnut pitkään aikaan laittaa ns. omaa rahaa, kaikki mitä siitä firmasta tarvitaan, saadaan vaihdossa ja vieläpä maksavat meille kassasta käteistäkin.

Oli kerran oppilaitten kanssa puhe pullonkeruusta ja suosittelin sitä heillekin. Naureskelivat vain. Mainitsin vielä, että en oikein itse ilkeä vieläkään niitä juuri ihmisten nähden keräillä, luulevat vielä puliakaksi. -Eikä mitä, sanoivat. -Kaikkihan vain ajattelevat, että "du bist naturfreundlich!" (=luontoystävällinen).
Voi kun herttaista.

Mutta takaisin saaliiseen. Oli siellä muovipussikin. Sellaisissa usein on enemmältikin pulloja ja toivorikkaana mies avasi pussin. Ei kyllä olisi kannattanut! Ei ollut pulloja eikä tölkkejä! Mutta oli nelikiloinen hauki!! Keskellä metsää. Ja lemusi kuin ruotsalaisten herkku hapansilakka. Jos yhdestä hauesta lähtee sellainen löyhkä, voi vain kuvitella miltä haisee jossain katastrofialueella, kun ihmisruumiit mätänevät kuumassa ilmanalassa.

Ei ole Suomessa köyhyyttä, kun selvää ruokaa on varaa heitellä menemään. Ja miksihän sitä ei ollut ymmärretty haudata, vaan oli jätetty muovipussiin mätänemään. Kuulin viime kesänä eräältä paikkakunnalta, että järven rantaan menevällä polulla on kesäisin siellä täällä isojakin kaloja. Pikkupojat onkivat niitä, mikä on tietysti hyvää ajankulua, mutta äidit kieltävät tuomasta niitä kotiin. On huomattavasti helpompaa vain mennä hampurilaiselle mäkkäriin kuin ruveta kalaa perkamaan.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Lukemiani kirjoja


Jes, monissa blogeissa kehotetaan kertomaan kirjoista, jotka ovat olleet vaikuttavia. Vaikka en ole koko talvena joutanut lukea yhtään kirjaa, aloin muistella mitä olen joskus aiemmin lukenut. Tälle listalle pääsivät ne, jotka ensin tulivat mieleen. Aikamoista arpapeliä kuitenkin, koska hyviä kirjoja on paljon. Näistä kaikista en enää oikein muista tarkkaan juontakaan, mutta sen vain muistan, että ehdottomasti lukemisen arvoisia.

1. John Steinbeck: Punainen poni
Sain keskikouluaikana jostain kirjoituskilpailusta palkinnoksi John Steinbeckin iki-ihanan Punaisen Ponin, joka kertoo pienen pojan iloista ja suruista hänen hoitaessan poniaan. Kirjalla oli sikäli suuri merkitys, että se ohjasi lukemaan muitakin Steinbeckin kirjoja kuten Helmi, joka kertoo köyhästä meksikolaisesta perheestä 40-luvulla. Perheen isä löytää arvokkaan helmen, mutta huomaa, että rikkaus ei tuokaan onnea.
Steinbeckistä tuli yksi lempikirjailijoitani.

2. Chang Jung: Villijoutsenet
Kirja kertoo kolmen kiinattaren, isoäidin, äidin ja tyttären tarinan. Minua kiehtovat yleensä omaelämäkerrat ja eri kulttuurit ja tämä on molempia. Kirja on samalla Kiinan olojen ja kulttuurin kuvausta keisarillisesta Kiinasta ihan nykypäiviin saakka.

3. Lorenzo Carcaterra: Katuvarpuset
Karmiva kuvaus kasvatuslaitos- ja vankilaoloista New Yorkin Hell´s kitchenistä 60-luvulta, aiheina mm. pedofilia. Tämäkin on tositarina, kirjoittajan itsensä kokemana. Amerikka ei todellakaan ole aina se onnen maa, joksi monet sitä kuvittelevat.

4. Dominique Lapierre: Ilon kaupunki
Tällä kertaa ollaan Intiassa Kalkutassa ja köyhien ihmisten parissa.

5. Waris Dirie: Aavikon kukka
Somalialaisen huippumallin, ympärileikatun naisen tarina. Ja kuinkas muuten, omaelämäkerta.

6. Frank McCourt: Seitsemännen portaan enkeli
Jälleen yksi parhaita omaelämäkertoja, nyt ollaan Irlannissa Limerickin kaupungissa. Kirja kertoo elämäntaistelusta erittäin köyhissä oloissa.

7. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Parhaita suomalaisten kirjoittamia kirjoja. Kuitenkin suomalaisten liian vähän tuntema.

Haasteissa on kehotettu kirjoittamaan viidestä kirjasta, mutta kun en löytänyt koneesta pysäytysnappia, tuli kirjoja seitsemän. Sitä paitsi nämä kaikki olivat niitä, jotka pasahtivat yhtaikaa mieleen.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

Testailehan tietojasi lukioajoilta

Viime perjantaina kevätretkellä oppilaiden kanssa tenttasimme myös eläkkeelle jääviä opettajia. Kysymykset oli laadittu kummallekin toistensa ammattialan aiheista: äidinkielen opelle matematiikka-aiheisia kysymyksiä ja matikanopelle äidinkielen opettajan alaan kuuluvia kysymyksiä. Eli niitä asioita, joita opettaja päivittäin oppilaidensa kanssa pähkäilee.

Laitetaanpa hieman lukijoidenkin aivosoluja liikkeelle. Saat testata, muistatko mitään kouluajoiltasi. Vastaukset kuvan jälkeen, mutta älä vilkuile etukäteen! Ja arvatkaapa, kuka on laatinut matematiikanopen alaan kuuluvat kysymykset ja vastaukset? -En minä ainakaan! Ilmeisesti ihan peruskamaa, mutta hieman ehkä vaipunut unohduksiin.

A. Matematiikan opettajalle äidinkielen ammattialaan kuuluvia kysymyksiä:

1.Mistä teoksesta on lause: Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas?
2. Luettele lauseenjäsenet lauseesta: Marjatan koira vetää Marjattaa kovasti.
3.Mikä on valokki?
4.Mikä on pluttana?
5.Kuka on Suomen kansallisrunoilija?
6.Kuka on vuoden 2008 Tieto-Finlandia-palkinnon saaja?

B. Äidinkielen opettajalle matematiikan opettajan alaan kuuluvia asioita:

1. Kuinka kuuluu Pythagoraan lause?
2. Mikä on kulman sini?
3. Ratkaise yhtälö 4x – 5 = 2x + 1
4. Minkä alkuaineen kemiallinen merkki on N?
5. Arkhimedeen laki?
6. Mikä on kullan kemiallinen merkki?
7. Mitä tarkoittaa yhtälö E = mc2

A. Vastaukset:
1. Väinö Linnan Tuntematon Sotilas.
2. Marjatan: genetiiviattribuutti
koira: subjekti
vetää: predikaatti
Marjattaa: objekti
kovasti: adverbiaali
3. suomuurain (eteläpohjalaisessa murteessa)
4. kuorittu maito eli kurri (varsinaissuomen murteessa)
5. J.L. Runeberg
6. Marjo T. Nurminen teoksella Tiedon tyttäret.

B. vastaukset:
1. Pythagoraan lause: Suorakulmaisessa kolmiossa kateettien neliöiden summa
on yhtä suuri kuin hypotenuusan neliö.
2. Kulman sini: Suorakulmaisessa kolmiossa kulman (muun kuin suoran kulman) sini on vastaisen kateetin ja hypotenuusan osamäärä. b

3. Yhtälön ratkaiseminen: 4x – 5 = 2x + 1
4x – 2x = 5 + 1
2x = 6
x = 3

4. Alkuaine: typpi (N tulee latinan sanasta nitrogenium).
5. Nesteessä olevaan kappaleeseen kohdistuu ylöspäin kohottava voima, ns. noste, joka on yhtä suuri kuin kappaleen syrjäyttämän nestemäärän paino.
6. Kulta: kemiallinen merkki Au (tulee latinan sanasta aurum).
7. Einsteinin kuuluisa lause: Energia on yhtä suuri kuin massa kertaa valon nopeus toiseen potenssiin.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Viinaa tyrkytetään


Minua ihmetyttää vieläkin se, miten alkoholipitoisia juomia tyrkytetään toiselle sumeilematta kielloista huolimatta. Ei auta kaunis "kiitos ei". Ei auta hieman jämäkämpi "kiitos ei". Ei auta käden laitto lasillekaan. On ruvettava selittelemään jos jonkinlaisia tekosyitä. Aina ei auta sekään, että sanoo olevansa kuski, silloinkin kuulee: "Kyllä sitä vähän voi ottaa".

Ylioppilasjuhlia kierrellessä tietysti asiaan kuuluu joka paikassa maljat alkajaisiksi. Kun kiertää monta paikkaa, ei välittäisi välttämättä olla ihan pöllyssä viimeisessä paikassa, eikä alkoholi muutenkaan ole välttämätöntä. Ilahduttavasti on monissa paikoissa jo automaattisesti kahdenlaista: alkoholiton ei ole enää mitään kummallisen poikkeavaa. Usein on kuitenkin sitten niin, että alkoholitonta on vain yksi lasi tarjottimella, ja jos joku muu ottaa sen, on tarjoilijan aina kuitenkin juostava erikseen hakemaan kuskille omansa.

Tänä vuonna en ollut itse kuskina, mutta kesken päivän muistin, että minunhan pitää ajaa auto koululta kumminkin illalla kotiin. Aloin siis vältellä väkevämpää juotavaa, mistä aiheutui muille heti ylimääräistä juoksemista ja vaivaa.

Toinen on sitten booli. Monissa paikoissa on boolimalja, josta saa itse käydä hakemassa juomista, jos haluaa. Ja niin on hyvä. Mutta on sitten paikkoja, joissa isäntä tuo automaattisesti täyden boolilasin nenän eteen, halusi tai ei. En tiedä, kenen edun mukaista on tuoda pöytään täysinäisiä lasillisia edes kysymättä, ja sitten kaataa ne pois, jos niitä ei ole juotu. Sattui nytkin niin, en ollut aikonutkaan juoda boolia, ja siihen se jäljiltäni jäi pöydälle koskemattomana. Näytti jääneen puoliksi juotuja lasillisia muiltakin.

Mietin aina tuota ihmisten suhtautumista viinaan. En muista, että minulle olisi koskaan tyrkytetty ruokaa samalla tavalla. En ole yksissäkään juhlissa vielä törmännyt sellaiseen, että isäntä tuo automaattisesti eteeni lihapullia ja hokee, että kyllä niitä nyt jonkin verran voi ottaa. Luulisi nyt tähän ikään mennessä jokaisen itse tietävän, mitä haluaa ja mitä ei.