sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Näkyjä


Sain luetuksi Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty. Kirjailijan sisar on kuollut, ja kirjoittamalla tämän kirjan Härkönen työstää suruaan. Huomiotani kiinnitti parikin kohtaa. Eräs tuttava oli soittanut Härköselle ja kertonut nähneensä kuolleen kasvot sateella pisaroiden keskellä. Härkönen ei pitänyt tätä suurena ihmeenä, sillä ortodoksisessa uskonnossa kuulemma uskotaan, että kuollut henkilö ilmestyy tietyn ajan sisällä jollekin ei-läheiselle ihmiselle. ei kovin läheiselle siitä syystä, että tämä ei säikähtäisi.

Härkönen mainitsee useaankin otteeseen, kuinka hänellä on vahva tunne sisaren läheisyydestä, kuin tämä olisi ihan vieressä. Kolmen päivän kuluttua kuolemasta tämä tunne hävisi. Jälleen ortodoksit uskovat kuolleen sielun vaeltavan omaisten lähellä kolme päivää, minkä jälkeen lähtee pois.

Nykyihmiset säikähtävät tuollaisia puheita, sillä ihmiset mennä vouhkaavat ja hössöttävät, eivätkä pysähdy hiljentymään minkään asian äärelle. Minua myös hämmästyttää, miten kuolemaa pelätään yli kaiken. Itse en pidä noita tapauksia kovin ihmeellisinä tai outoina, sillä melkein kaikki, joiden hyvin läheinen ihminen on kuollut, kertovat samantapaisista kokemuksista. On myös paljon kirjallisuutta, joka valaisee tätä asiaa.

Nyt tuntuu kornilta alkaa puhua tässä yhteydessä kissasta, mutta minua hämmästytti taas jouluna näkyjä näkevä kissa. Jo kesällä kirjoitin samasta asiasta. Tällä kertaa samainen kissa makasi keittiön kaapin päällä sikiunessa. Yhtäkkiä se pomppasi pystyyn, katsoi silmät lautasen kokoisina jotain, pörhisti vähän turkkiaankin. Ja pian se alkoi kurottaa kaulaansa ja liikuttaa sieraimiaan haistellen. Ihan kuin siinä olisi seisonut joku, jota haistella, kuten kissoilla on tapana tehdä. Minä raukka vain en nähnyt mitään. Pian kissa rauhoittui, ei kai haissut seisoja millekään, ja heittäytyi uudelleen makuulle.

lauantai 27. joulukuuta 2008

Jääveistoksia kasvihuoneilmassa


Tässä jääveistos, josta eilen kirjoitin. Pakkauksessa oli vielä pari pussia uusille veistoksille, mutta säästän ne ensi vuoteen ja laitan karamelliväriä sisään väriaineeksi. Ainakaan meidän suurella pihalla eivät pelkät jäänväriset oikein erotu.
Pakastimessa jäätyi lintu hyvin. Sitä vain ei voinut laittaa heti pakastimeen, sillä toinen puoli olisi tullut laudan tasaiseksi, koska en saanut millään täytetyksi pussia ihan kokonaan vedellä. Illalla oli nollassa keli, joten hain veistoksen takaisin pakastimeen ennen nukkumaanmenoa. Vien taas illalla ulos koristeeksi. Kummalliseksi on siis mennyt Suomen talvi. Ennen vietiin asioita ulos jäätymään, nyt ne tuodaan ulkoa sisään samaa tarkoitusta varten.

Lämpimistä talvista puheen ollen luin jo ennen joulua Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, joka kertoo juuri kasvihuoneilmiöstä. Tapahtumat sijoittuvat ajassa parikymmentä vuotta tästä eteen päin. Vaikka kirja on kirjoitettu romaanin muotoon, se tuo tieteen valossa hyvin esiin, millainen tulevaisuus meillä saattaisi olla. Kun kaikki maailman savupiiput työntävät saastetta, kerääntyy jäätiköiden pinnalle mustaa nokea, joka vangitsee auringon lämmön ja sulattaa vauhdilla jäätiköitä.

Tämän uskon kakistelematta. Kun nyt jouluna poltimme uunissa lahjojen käärepaperit, oli ulkona lumella piha mustanaan savupiipusta lentänyttä mustaa nokea ja hiiltynyttä paperia. Ja me poltimme sentään vain pari muovipussillista! Mitä sitten yötä päivää tupruttelevat tehtaanpiiput, ja vielä pahempia myrkkyjä!

Monet tiedemiehet ovat ennustaneet myös uutta jääkautta. En ole ennen oikein ymmärtänyt, miten se voisi olla mahdollista, ilmastohan lämpenee, mutta kirjan luettuani käsitän senkin asian ja uskon hyvinkin. Mutta enpä paljastakaan enempää, jos joku vaikka haluaa lukea kirjan.

perjantai 26. joulukuuta 2008

Talvea



Oikea valkea joulu oli, maisema ei voi enää tästä parantua. Joka paikka on kuin postikortista, todella harvoin saa sellaista enää kokea. Paksu lumi myös vaimentaa liikenteen ääniä. Jouluvieraat ihmettelivät, miten voi olla täysin hiljaista. Päin vastoin kuin kesällä. Silloin joskus ulkona istuessa ei välttämättä kuule edes toistensa puhetta liikenteen melulta. Päätien ja meidän välissä on pieni järvi, joten vesi kantaa äänet ihan kuin autot liikkuisivat korvan juuressa.

Sain joulupukilta jääveistosmuotteja, noin puoli metriä korkeita hahmoja. Ne ovat muovipusseja, joiden sisään laitetaan vettä ja jäädytetään ulkona. Vein pussin eilen aamulla lumelle. Ohjeessa sanottiin, että kun toinen puoli on jäätynyt, käännetään pussi, jotta kumpikin puoli jäätyy. Kääntelin koko päivän pussia puolelta toiselle, mutta aina kun päällimmäinen puoli oli jäätynyt, lunta vasten oleva puoli oli sulanut, vaikka pakkasta oli koko päivän 10 astetta. Nyt uskon, että Lapin-vaelluksilla lumi-iglu voi olla lämmin suoja. Laitoin lintuhahmon tänään vihdoin pakastimeen, saa nähdä, tuleeko siitä mitään.

Yllä olevat kuvat lähetettiin minulle tänään Iisalmesta. Toisessa kuvassa on kaksi aurinkoa, toisessa "renkaat" auringon ympärillä. Kyseessä on komea haloilmiö. Sellainen ilmiö syntyy, kun auringon tai kuun valo taittuu ja heijastuu ilmassa leijuvista jääkiteistä.

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulu on tullut


Eilen ja yöllä on tullut aivan tajuttomasti lunta. Paikoin on oksilla 5-7 cm paksu lumipaino. Nyt sitten kun alkaa pakastaa, ja märkä lumi jäätyy oksille ja tulee uutta lunta, niin a vot miten puut kumartelevat. Mies kertoi, että yöllä oli vähän väliä paukkuneet sähkölangat, kun oksat ja puut olivat taipuneet lankojen päälle ja katkoneet sähköjä. Meidän tontin viereisestä muuntajasta oli lyönyt oikein kunnon lieskaa, kun oli lanka katkennyt. Oli ollut kuin salamoita kesällä. Minä en taas tapani mukaan ole kuullut ja nähnyt mitään, olen nukkunut kuin härski silli.

Koko päivän ovat sitten sähköt vähän väliä katkeilleet. Olen onnellinen, että meillä on leivinuuni ja puuhellakin, sain niillä tehtyä loput ruoat ja leipomukset.

Joulukortteja on tullut jääkaapin ja pakastekaapin ovet täyteen. Meillä on jouluisin tapana valita niistä pudotuspelillä joulun kaunein kortti. Useimmiten jokin eläinaiheinen kortti voittaa. Tänä vuonna näyttää tulevan tiukka kisa, kauniita kortteja on paljon.

Kesällä kirjoitin, kuinka joskus tulee postilaatikkoon harakanvarvaspostia, kun ns. kylähullut kirjoittelevat laatikkoon omiaan. Nyt tuli oikein nimellä varustettu kirje postin kautta. Ja mitään selvää ei asiasisällöstä saanut. Käsittämätöntä tarinaa oli ainakin kolme sivua! Ei tarvinnut kuitenkaan hakea kirjettä itse postista kuten eräälle tuttavalle on muutaman kerran käynyt. Samainen tyyppi lähettää tälle harakanvarvaspostia oikein kirjatussa kirjeessä!

Mutta kaikesta huolimatta olo on jouluinen ja tunnin kuluttua tulee tupa täyteen porukkaa.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Kiitos kukista


Oppilaat ovat hellyttäviä. Sain joulujuhlapäivänä (siis yönä) viereiset ihanat kukat. Meillä oli kirkossakäynnin jälkeen ja ennen auditorioon menoa yhteinen tilaisuus luokassa, jossa annoin jokaiselle joulukortin. Sen jälkeen toivotimme hyvää joulua, koska emme enää tapaisi yhteisesti juhlan jälkeen.

Kun olimme lähteneet luokasta, tuli yksi poikaoppilas luokseni, ja kävimme seuraavanlaisen keskustelun:

-Äiti käski ostaa sulle kukkia.
(Hiljaisuus, oppilas katsoo minua pää kallellaan).
-Jaaha..? sanon ja odotan.
(Hiljaisuus. Oppilas odottaa minun reagoivan vielä jotenkin).
-Oletko sinä autolla? oppilas kysyy vihdoin.
-Olen.
-No sittenhän sinä voit viedä ne sillä kotiin.
-??? ...tuota, missähän ne kukat on?
-Ne on tuolla alakerran aulassa.
(Oppilas katsoo ja odottaa).
-No voisitkohan sinä tuoda ne minulle?

Oppilas hakee kukat ja ojennettuaan odottaa kuin halatakseen. Halaamme keskellä käytävien oviaukkoa.

-Nämä ovat siis sinulta, totean.
-Tuota, on ne vähän niin kuin koko luokalta.
-Kiitos kiitos kovasti ja hyvää joulua.

Ei mikään ihme, että nuorilla menee sormi suuhun, missä ja milloin annetaan kukat tai lahjat, kun ei aikuisetkaan aina tiedä. Keväällä päättyneessä Comenius-projektissa oli outo tapa antaa lahjat aina jossain nurkasssa vaivihkaa. Koskaan ei tiedetty, milloin on jokin yhteinen tilaisuus, johon lahjat sopisi. Sitten kun tilaisuus tuli, lahjat olivatkin majapaikassa. Aina olisi hyvä olla ohjelmaan merkitty, milloin on jokin yhteinen tilaisuus, jolloin lahjanantaja voi tehdä omat johtopäätöksensä.

Huomasin nytkin, että eivät oppilaatkaan tienneet etukäteen, milloin meillä on yhteinen tilaisuus luokassa. Sitä paitsi se oli eri kohdassa kuin alun perin oli suunniteltu, koska ruokailu kesti aiottua kauemmin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Vieraat pahimpia


Vieraat ovat ilkeitä ja pahoja. He piilottavat kaikki tavaramme. Heidän jäljiltään ei löydä mitään. Mieskin etsi paitaansa, joka tavallisesti lojuu tuolilla näkyvissä. Minäkin voin todistaa, että näin on. Mutta kun tuttava oli käynyt kahvilla, ei paitaa sen jälkeen enää löytynyt mistään. Vaatekaapin perimmäiseen nurkkaan oli joku sen tunkenut. Kaikkia muitakin tavaroita heillä on tapana piilotella. Pöydällä käden ulottuvilla olevat silmälasit, kynät, lehdet, kaukosäätimet ovat aina vieraiden lähdettyä kadoksissa.
Ja mitä "hienompia" ja epätavallisempia vieraita, sitä pahempia he ovat. Varsinkin ulkomaalaiset vieraat. He piilottavat kaikkia muitakin tavaroita kuin vaatteita ja pikkutavaroita. Eilenkin aioin alustaa monitoimikoneella isoa pullataikinaa, mutta laatikkoa, jossa tarvittavat osat olivat, ei tietysti ollut missään. Muistin, että se oli saatavilla vielä syksyllä ennen saksalaisen vieraan tuloa, koska kerran silloin leivoin, mutta sen jälkeen ei laatikkoa ole näkynyt. Yli puoli tuntia etsimme oikein kissojenkin kanssa sitä, kunnes viimein älysimme katsoa kuistinkin kaapin päälle, sen perimmäiseen nurkkaan. Sieltä viimein löysimme osat, ja pääsin pullan tekoon.
Kauhulla odotan taas jouluaattoa. Kun kuusi tuodaan sisään, alkaa kova mekkala ja meuhke, kun kuusenjalkaa ei oletettavasti taas löydy mistään. Sitähän ei voi etukäteenkään etsiä, kun emme sitä tiedä hävittäneemmekään.

Tänä aamuna sitten huomasin, että vierailla on tapana sotkeakin, varsinkin taas ulkomaalaisilla. Jynssäsin aamulla keittiön kaappien ovia ja ihmettelin, kuka ne on liannut, kun en minä ainakaan. Kysyin mieheltäkin, eikä hänkään kuulemma ole ovia sorkkinut. Tulimme siihen tulokseen, että juu, vieraathan ne. Juurihan minä ne marraskuussa ennen saksalaisen tuloa hyvin pyyhin, joten kyllä jäljet johtavat taas sylttytehtaalle.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Oi juhlayö


Vaikka ruikutin etukäteen, että yömyöhällä pitää töihin mennä, oli juhla kuitenkin kaunis ja tunnelmallinen. Päätimme yhdistää tapakasvatuksen tähän juhlaan ja aloitimme klo 20 ruokalassa nimetyillä paikoilla luokittain pöydissä istuen. Pöydät oli katettu valmiiksi. Söimme oikein pitkän kaavan mukaan: eturuokakeitto, pääruoka, jälkiruoka. Pääruokana salaattia ja karjalanpaistia. (Moneskohan jouluruoka nyt sitten tässä kuussa). Että tunnelma olisi kiireetön ja levollinen, pari opettajaa istui aina pöydän päässä ja haki keittiöstä ruoat, ja astia laitettiin pöydässä eteen päin. Opet myös juoksuttivat keittiöön likaiset astiat.

Olivat varanneet tähän vain tunnin aikaa, joten jälkiruoka piti kuitenkin vähän kiireellä hotkia, sillä kirkko oli varattu klo 21.15. Olisi kantsinut olla ehkä vasta puoli kymmeneltä.
Alkuillasta oli alkanut sataa jo lunta, joten oppilaat ihastelivat ja olivat iloisia, että saatiin oikein kunnon joulutunnelma. Paksut lumikerrokset riiputtivat oksia.

Kirkon jälkeen oli auditoriossa eri luokkien ohjelmia, jotka olivat oikein onnistuneita ja kivoja. Vaikka näytelmiä oli paljon tänä vuonna, jaksoivat oppilaat kuitenkin seurata niitä.
Kaiken kaikkiaan oppilaatkin tuntuivat nauttivan illasta ja kaikille jäi hyvä mieli. Tänä vuonna on harvinaisen pitkä joululoma, vasta loppiaisen jälkeen mennään kouluun, mutta mehän aloimmekin elokuussa harvinaisen aikaisin.

Henkilökunnalle oli vielä kaiken jälkeen pieni yhteinen glögihetki tunnelmallisine valoineen. Yksi sijainen hyvästeltiin ja halattiin, ties kuinka monet läksiäiset hän on meillä jo saanut jouluisin ja keväisin. Saa nähdä, milloin hän taas kuitenkin ilmestyy meille jonkun sijaiseksi.
Mutta nytpä lähden leipomusten kimppuun. Jälkikasvu tulee jouluksi, kissat ovat jo saapuneet.