Ymmärsinpä ottaa rauhallisesti

Abiluokkaan olen tyytyväinen. Kesä on jotenkin ihmeellinen, oppilaat kummasti aikuistuvat parissa kuukaudessa. Opiskelumeininkin on ihan toinen kuin alemmilla luokilla.

Tänään meni muuten hyvin heidän kanssaan, asiat palautuvat kesän jälkeen vähitellen mieleen, mutta kun meinasin näyttää valokuvia Oslosta, sillä meillä oli Norja-kappale, en saanut tietokoneelta millään kuvia näkymään projektorin kautta seinälle. Olen samoilla koneilla näyttänyt ennenkin onnistuneesti, mutta nyt ei millään. Oppilaat kehottivat hakemaan jonkun toisen open, mutta siinähän se tunti olisi sitten vilahtanutkin.

Välitunnilla menimme erään toisen open kanssa uudelleen kokeilemaan, ja loppujen lopuksi tämä ope muistikin, että FN + F3 -näppäimiä kun painaa tietokoneesta, silloin tulee näkyviin. Mistähän tuollaisenkin voisi tietää etukäteen! Nyt minä sen sitten tiedän ja laitoin oikein kirjaan muistiin, että seuraavalla kerralla muistan. Paitsi että takuuvarmasti, siitä ei silloin pidäkään painaa, vaan jotain toista nappia, koska silloin on joku muu kerennyt jo sotkea kaikki systeemit.

Salaa olin onnellinen, etten ole ainut hölmö. Viime keväänä ei muistaakseni kukaan muukaan saanut kuvia näkyviin. Joku nuori sijaisopekaan ei ollut oppilaiden mukaan saanut näytetyksi kuin kännykän kautta. Hah! Eipä näytä onneksi ne nuoret opetkaan kaikkea tietävän.

Kakkoseen menin sekavin tuntein. Ajattelin, että perjantai ja viimeinen tunti, ei ole paljon toivoa opiskelusta. Mutta kun menin luokkaan, kaikki olivat niin sydämellisen ystävällisiä ja herttaisia, että ajattelin, että jos ei paljoa saada aikaseksi ja jos oppilaille kerran riittää vähempikin oppi, niin mitäs minä huhkimaan. Nykersivät ja väkersivät jotain (minusta toisaikaista) tehtävää innolla. Se oli tarpeeksi helppo (minusta idioottivarma tehtävä).

Paitsi että pari poikaa oli puolet ajasta miettinyt, missä minä asun ja ilahtuivat suuresti, kun olivat onnistuneet arvailussan oikeaan taloon. Tytölle, jolla ei koko viikolla ole ollut teksti- eikä kielioppikirjaa, mutta sen sijaan kännykkä on, sanoin ihan suoraan, että enää en patista, nyt saat tulla toimeen ominesi. Toivon, että värkkäät koko tunnin sitä kännykkääsi, että muut saavat opiskella rauhassa. Oppilas hämmentyi, oli vähän koko tunnin hämmentyneen oloinen. Saa nähdä, onko maanantaina kirjaa. Hän oli koko viikon hämmästynyt, miksi hänelle ei ollut monistettu eka kappaletta, kuten parille muulle, joilta puuttui kirja. Enhän ollut eka päivänä edes tiennyt, että häneltä kirja puuttuu, muut ymmärsivät sentään tehdä asian eteen jotain.