Keskiviikosta lähtien on meillä ollut Aatu-poika (2½ v) hoidossa. Ihanaa, kyllä mumman ja vaarin sydän sulaa. Koko ajan on ollut hyvä sääkin. Saisi useamminkin poika tulla meille, jos kerran noin hyvän ilman tuo.
Mietin usein, miten tärkeää todellakin näyttää pojalle olevan saada tehdä kaikenlaisia miesten töitä. Oma vasara pitää olla ja yhdessä vaarin kanssa he ovat rakentaneet linnunpönttöjä, jopa leikkiauton. Sen ei tarvitse todellakaan olla sen kummempi kuin kaksi puupalikkaa päällekkäin ja puunoksasta sahatut pyörät, jotka pyörivät, mutta kun poika itse sai hakata naulalla osat yhteen, on lelu kaikkein mieluisin. Mitä enemmän miesten töistä on kyse, sitä vähemmän minua huolitaan mukaan. "Mee sinä mumma vain sinne kouluun", poika perjantaina sanoi.
Kaupunkilaislapselle on ihmeellistä päästä metsään, kerätä sieniä, ihmetellä pehmeää sammalta, heittäytyä selälleen korkeaan heinikkoon, napsia marjoja suoraan pensaista, ja yleensäkin nauttia siitä, että on tilaa juosta ja olla. Joka päivä on ollut jotain uutta tekemistä, ja jonkin retken jälkeen poika sanoo: Kyllä oli hyvä reissu. Ei siis tarvitse olla kummempi kuin vadelmankeruuretki.
Mummoilu on mukavaa. On paremmin aikaa olla lapsen kanssa kokonaisvaltaisesti kuin omien lasten pieninä ollessa. Mutta sitä vartenhan isovanhemmat ovat olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti