Harva se päivä näköjään saan ihmetellä jotain. Tänään käsiteltiin kolmosen saksan tekstissä luonnonmukaisia parannusmenetelmiä. Kun kerroin, että on terveellistä syödä puolukkaa tai karpaloita, ettei tulisi niin helposti virtsatietulehdusta, olivat he samaa mieltä, mutta kun kerroin, että voi kerätä myös sianpuolukan lehtiä ja tehdä niistä teetä samaan tarkoitukseen, alkoivat oppilaat ihmetellä, mikä se sianpuolukka on.En oikeastaan ihmettele, etteivät tunteneet kasvia, eivätkä olleet kuulemma edes nimeä kuulleet, puhumattakaan sen lääkinnällisistä vaikutuksista. Mutta että epäilivät taas, että minä en tunne kasvien oikeita nimiä: -Oletko nyt aivan varma, että sen nimi on sianpuolukka, he kysyivät. Sain kauan vakuutella ja kuvailla, millainen on sianpuolukka. Ja nämäkin oppilaat asuvat ihan metsässä.
Näyttää olevan niin, että moni asia on sellaista, että se opitaan tavallaan luonnostaan, kenenkään erikseen opettamatta. Vaikkapa nyt taas kakkosella, kun käytiin läpi Suomen paikkakuntia ruotsiksi. Tuli vastaan Nyslott, ja joku oppilas sanoi: -Koska olen matkustanut paljon junalla, tiedän, että se on Savonlinna. Junan kuulutuksista oli tuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti