sunnuntai 10. elokuuta 2008

Berliini on metropoli


Vielä muutama sana Berliinistä. Siellä olimme matkan alussa ja lopussa. Ehdimme paljon, koska tunsin kaupungin melko hyvin ja tiesin, mitä missäkin on. Näin uusiakin asioita.

Berliiniläiset ovat mukavia. Minulle on sattunut useamman kerran, että kun kartan kanssa haahuilen kaupungissa, joku tarjoaa heti apua. Kaupoissakin myyjät saattavat jutella ylimääräistä, päin vastoin kuin vaikka Helsingissä, jossa myyjä vain toljottaa kuin ihmettä, jos erehtyy vähänkään ylimääräistä sanomaan. Puhumattakaan Helsingin bussikuskeista, jotka eivät sanaa suustaan saa, vaikka asiaakin kysyisi.

Joka tapauksessa Berliinissä kohdalleni sattui useitakin palvelualan ihmisiä, jotka kyselivät kuulumisia. Eräskin kehui kovasti, että onpa nyt hyvä sää, kun lähemmäs 40:tä mittari hipoi. Kun sanoin, ettei minusta ole kovinkaan hyvä, ihmetteli hän, miten niin.
Eräässä vessassa vessatäti ymmärsi hyvinkin, kun huuhtelin kasvojani kylmällä vedellä, säälitteli, että emme kuulemma täällä Suomessa tiedä kuumuudesta mitään - niin kuin ei ainakaan tänä kesänä tiedettykään.

Poliisitkin heti riensivät meitä neuvomaan, kun kartan kanssa tuppuroimme kaupungilla. Silloin olimme menossa juutalaismuseoon. Siellä en aiemmin ollut käynyt. Turvatarkastukset rakennukseen olivat yhtä kovat kuin lentokoneeseen mennessä, kaikki läpivalaistiin ja tutkittiin tarkkaan. Mutta sinne olisi pitänyt varata aikaa enemmän. Olimme juutalaismuseossa vasta viimeisenä matkapäivänä ja olimme jo niin lopen väsyneitä, että lopuksi emme jaksaneet kuin äkkiä laahautua koko nelikerroksisen rakennuksen läpi. Katsomista olisi ollut vaikka millä mitalla. Tähän museoon on mentävä toisenkin kerran, juutalaisten kulttuuri esiteltiin mielenkiintoisesti.
Pari elämystä koimme museossa. Siellä oli tila, johon päästettiin turisteja vain tietty määrä kerrallaan. Huoneeseen ei tullut valoa kuin korkealta katosta parista aukosta, ei ikkunoita, vain tyhjät seinät. Huone symboloi holocaustia. Pelottava vaikutelma, mutta ei meille varmaan yhtä kammottava kuin niille, jotka holocaustin joutuivat aikanaan kokemaan.

Toinen erikoinen kokemus museossa oli ns. Eeden, joka symboloi juutalaisten pääsyä vapauteen. Puutarhassa oli kivipaasia, jotka olivat suorassa, mutta maasto vinossa. Kun kulki paasien välissä, ei meinannut pysyä pystyssä, huimasi. Tämä kuvasi juutalaisten vaikeuksia vieraassa paikassa vapautumisen jälkeen.

Ensimmäistä kertaa onnistuin muuten näkemään juutalaisten muistomerkinkin. Se on kokonainen kortteli, johon on pystytetty valtavat määrät kivipaasia. Viereinen kuva on juuri siitä muistomerkistä, Brandenburgin portin lähellä.

Berliinissä ei voi käydä, ettei törmäisi koko ajan menneisyyteen. Äsken mainitsemieni paikkojen lisäksi turistin on nähtävä myös Check point Charlie (mikä minusta on vain rahankeruupaikka) sekä Kaiser Wilhelmin muistokirkko. Vanhasta kirkosta on jätetty pystyyn pieni osa, berliiniläiset kutsuvat sitä Hohler Zahn, reikäinen hammas. Vieressä nykyinen kirkko, joka on yksinkertaisen ja mitäänsanomattoman näköinen päältä, mutta aivan ihmeellinen sisältä, kaikki seinät sinistä mosaiikkilasia, josta valo tulvii sisälle. Kannattaa käydä.

Keisari Wilhelmin muistokirkon vieressä on Europacenter-ostoskeskus, jonka edustalla on mukava istua vaikkapa kahvin ja jäätelön ääressä, vieressä vettä pulppuava Weltkugelbrunnen, kansanomaisesti Wasserklops, lihapulla. Berliinin nähtävyyksillä on melkein kaikilla jokin kansanomainen nimi. Esim. oopperatalo on Schwangere Auster eli raskaana oleva osteri.

Kuten olen aiemminkin sanonut, maiden pääkaupungit eivät tuo koskaan esiin alkuperäistä kulttuuria. Berliinikin on suurkaupunki, joka voisi olla mistä maailmankolkasta tahansa. Mutta sainpahan taas vähän puhua saksaa ja sain taas päivitetyksi maantuntemusta.

Vihjeeksi muuten sellaiselle, joka ei ole ennen käynyt Berliinissä eikä halua ottaa osaa kiertoajelulle: Bussi numero 100 kulkee siten, että sen reitin varrelta näkee tärkeimmät paikat. Ainakin aiemmin sitä suositeltiinkin turisteille. Myös bussin 200 reitti on suositeltava.

2 kommenttia:

Katilein kirjoitti...

Olen reissannut ympäri Saksaa aika paljonkin, mutta Berliinissä en ole ollut. kirjoituksessa oli paljon hyviä vinkkejä ja erityisesti Juutalaismuseo kuulostaa kiinnostavalta.

Oletpa saanut koulun alun kuulostamaan mukavalta, olisipa kaikilla lomilta tulleilla yhtä hyvä asenne työhön palaamiseen kuin sinun kirjoituksestasi välittyy!

kirlah kirjoitti...

No kiva, että välittyy myönteistäkin. Tyttäreni nimittäin viime talvena väitti, että olin negatiivinen, mikä ei kyllä ollut tarkoitukseni. Nykyään minulla on helpohkoa, sillä ryhmät ovat pieniä ja viimeiset 8 vuotta pelkkiä lukion tunteja.

On minulla toisenlaisiakin kokemuksia. Urani aikana on joskus ollut niinkin vaikeita yläasteen oppilaita, että olen moneen otteeseen harkinnut uran vaihtoa. Mutta eihän opettaja osaa tehdä muuta kuin opettaa. Sitä paitsi opettaminen on intohimoni.

Uskon, että se on monen muunkin open intohimo, mutta ymmärrän erittäin hyvin niitä opettajia, joiden opetusinto sammuu hankalien oppilaiden kanssa painiskellessa, tai muuten vain raskaan työtaakan alla.