Tänään tulivat oppilaat kouluun. Sain oman ryhmänkin. Minun piti saada vapaavuosi ryhmänojaajan töistä, mutta minulla on vieläkin kahden tunnin vajaus opetusvelvollisuudessa, joten otin ilomielin vastaan tämän työn. Ja mukavalta ryhmä tuntuikin. Opin kaikkien nimetkin jo, en välttämättä etunimeä ehkä muista, mutta tiedän kuka kukin on. Jokaisella on joku äiti, isä, sisarus tai kummin kaima, jota olen opettanut, ja kun oikein tutkii kasvoja, löytää jonkinlaista yhtäläisyyttä muuhun sukuun. Oikein piti varoitella, etten minä uteliaisuuttani heidän sukutaustojaan kysele, vaan siksi, että oppisin siten muistamaan heidät paremmin.
Kun meillä jäi sitten tunti aikaa ennen aineenopettajien tunteja puolilta päivin, ehdimme jo ottaa pienen psykologisen testinkin siitä, miten ihminen oppii ja muistaa asioita paremmin. Näytin kalvolta 12 kpl mielivaltaisia sanapareja, esim. kynä-kivi, taulu-heinä jne. Oppilaitten tehtävä oli opetella ne ulkoa. Sen jälkeen näytin vain toisen sanan kustakin parista ja oppilas kirjoitti sille parin. Kun tarkistettiin, oli useimmilla vain 1-5 paria oikein.
Sitten neuvoin, että kannattaa aina jotain opetellessa liittää vieras asia johonkin tuttuun, kuten minä aiemmin heidän nimiään opetellessa. Niin näissäkin irrallisissa sanoissa kannattaa käyttää mielikuvia: mielikuvissa kynällä raaputtaa kiveä, taulussa on kuvattuna heinää jne. Otimme uudet 12 sanaparia ja kas kummaa, suurimmalla osalla oli kaikki 12 paria oikein ja heikoinkin sai vähintään 7 oikein. En tiedä auttoiko tämä neuvo tulevaisuutta silmällä pitäen, mutta yritetty ainakin on.
Yksi tunti oli meillä etäopetuslaitteisiin tutustumista, noin 20 kurssia saadaan muualta tai annetaan meiltä toiselle paikkakunnalle. Koululla on nyt kahdet laitteet, niillä varmaan pärjätään ensi talvi. Itselläni jatkuu viime vuonna alkanut saksa etäopetuksena.
Iltapäivällä oli vielä kakkosen ruotsiakin. Peräti kolme oppilasta ei ollut ostanut kolmoskurssin kirjaa ollenkaan, muistivat (?) että viime vuonna luettiin jo kolme kurssia. Niinpä heti alkaa heillä vuosi kirjojen odottelulla.
Kolmoskurssi käsittelee Suomea eri puolilta. Tunti menikin mukavasti, kun laitoimme heti pystyyn tietokilpailun Suomi-tietoudesta eri ryhmien välillä. Hyvinhän he Suomen tunsivat ja vielä ymmärsivät ruotsinkieliset kysymyksetkin. Miten minä viime vuonna luulin, että huonosti menee. Minä onneton menin vielä lupaamaan voittajaryhmälle karkkipussin palkinnoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti