Työt alkoivat, tuttuja Berliinissä

Nyt sitten on saatu työtkin alkamaan. Opettajien suunnittelupäivä oli tänään, onneksi satoi vettä, joten ei harmita niin paljoa. Tunnelma on ihan kiva, vaihteeksi mukava alkaa normaalilla päiväjärjestyksellä.

Loppujen lopuksi olikin kiva, että Saksan-matka oli vasta nyt ennen koulun alkua, joten sai tankatuksi aurinkoa voimavaraksi. Tänään kotiin tultua on silti tunne kuin ei lomaa olisi ikinä ollutkaan. Uusia kasvojakaan ei juuri ollut, väki vain vähenee sekä oppilas- että opettajapuolella.

Viereisessä kuvassa enkelinpasuuna, kasvoi Berliinissä museosaarella. Siitäpä muistui mieleeni, että Berliinin lentoasemalla Helsingin lähtöportilla yhtäkkiä tapasin tuttuja: yhden saksalaisen pariskunnan, jolla on kesäisin Suomessa meidän paikkakunnallamme mökki vuokrattuna. Tapaaminen oli kyllä suuri ihme, sillä ihmisiä oli halli aivan mustanaan. Ja että samalla lennolla vielä tulivat Suomeen!

Tämä pariskunta on näyttelijöitä ammatiltaan: Dagmar Papula ja Norbert Kentrup. He ovat olleet meillä tunnillakin useamman kerran, ja pari vuotta sitten olimme parin opettajan ja oppilaiden kanssa Berliinissä heidän talonsa harjannostajaisissakin. Itse asiassa talo sijaitsee Potsdamissa, entinen Itä- ja Länsi-Berliinin raja kulki heidän takapihallaan. Vähän kauempana puutarhassa on säästettynä metriä leveä pätkä rajamuuria, graffitteja täynnä tietysti.

Jo tutustumisemme alkuaikoina näiden saksalaisten nimet olivat tutun tuntuisia, kunnes ilmeni, että heistä on tekstikappale entisessä saksankirjassamme, en muista enää kirjasarjan nimeä, olisiko ollut Neue Adresse, kurssi 7 tai 8. Olipa kiva, että tapasin heidät, he toivat Suomeen vanhoja kirjoja ja tarjosivat minulle. Tietysti otan onnellisena vastaan tällaisen lahjan.