Mikä tämä on: Präyh, niis, Hatschii! Kröhööm, prääts!Se oli eräs oppilas tänään tunnilla. Kun tunti kestää 45 minuuttia, hän ehti käydä tuollaisen sarjan läpi ainakin 11 kertaa, ja joka kerta minulla pää lysähti hartioiden väliin kauhusta ja pelosta. Oppilas oli saanut niin kunnollisen nuhan, että en moista muista nähneeni enkä kuulleeni kuin itselläni pari vuotta sitten.
Samassa luokassa toinen oppilas muuten vain aivasteli: tsiuh, tsiuh, tsiuh. Se kuulosti niin hullunkuriselta, ettei kukaan oikein uskaltanut nauraakaan kuin salaa käsiensä takana. Mikä lie oppilaan nenää kutittanut.
Ja sitten etäopetusryhmän etäoppilas oli nyt kyllä paikalla, mutta tässä päässä vuorostaan puuttui opiskelija. Hän oli mennyt vihdoinkin lääkäriin, sillä edellisellä tunnilla kuului hänen paikaltaan vain: Kraah, kraah, kraah... Oppilas oli tullut allergiseksi jollekin ja raapi itseään ihan mielettömästi joka puolelta. Yskänsä hän oli sentään viimein saanut taltutetuksi. Viime keväänä nimittäin hänen paikaltaan kuului valehtelematta kaksi kuukautta vain: kröh, kröh, kröh, kröhömph.
2 kommenttia:
Joo, loistavaa, ja sitten kun tollanen on siellä pärskinyt sen 45 minuuttia niin kohta kymmenen muuta saa saman taudin ja eipä aikaakaan kun openkin nenää kutittaa. Kunnia niille jotka ei ekasta aivastuksesta jää kotiin rokulia pitämään, mutta välillä näkee oppilaita koulussa siinä kunnossa että mieluummin lähettäis ne kotiinsa kuin pitäis koulussa tartuttamassa tautiaan jokaiseen vastaantulijaan.
On siitä oppilaiden pärskimisestä se etu, että opettaja tulee immuuniksi taudeille. Minulla on tosi harvoin minkäänlaista nuhaa.
Lähetä kommentti