keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Yksi päivä vilahti jo
I´m back! Todella virkistävää päästä taas työn ääreen. Uskomatonta tietysti, mutta näin aloin jo melkein oikeasti ajatella.
Joululomalla nimittäin äityi oikea käsi niin kipeäksi, että ei voinut sillä tehdä mitään, ja se paisuikin möhkäleeksi. Kun käsi tuli kuntoon, rupesi selkä kummittelemaan. Kun tänä aamuna heräsin ja kuulostelin, mikä paikka mahtaa olla kipeä, ei vikaa tuntunut olevan missään. Eli ajatuskin siitä, että alkaa koulupäivä, parantaa näköjään ihmisen silmänräpäyksessä. Niin tekee todella tunnollinen opettaja.
Kaikki näyttivät olevan kuin omissa oloissaan, sekä opet että oppilaat. Kaikki varmaan mietiskelivät vielä joululoman tunnelmia. Mutta kunhan tästä saadaan rattaat pyörimään.
Minulla oli etäopetusta, kaikki sujui suunnitelmien mukaan, eivät edes koneet reistailleet. Vaikka myöhemmin ilmeni, että venäjänope oli jännittyneenä odottanut miten minun käy. Koneet olivat kuulemma tiltanneet, kun hän oli viimeksi ennen joulua pitänyt etäopetusta! Ja minut siis aikoi lähettää surman suuhun!
Abeille pidin luokanvalvojan tunnilla penkkareista juttua. En tiedä, miten muissa kouluissa, mutta ainakin meillä on monina vuosina ollut valtavaa sotkemista. Yritimme päästä sovintoon, että makaronia ja riisiä ei heiteltäisi kilotolkulla lattioille. Sehän ei toisaalta ole vaarallista eikä paha asia, mutta kun se kumminkin on ruokaa. Miten moni suomalainenkin olisi onnellinen, jos saisi nekin riisit syödäkseen.
Joskus on ollut paperisilppua puolikin metriä paksuna kerroksena, mutta taannoin palotarkastaja antoi niin kovat ukaasit, että se on ehdottomasti kielletty. Joskus taas ovat kastelleet vedellä niin paljon, että jostain piirtoheittimestäkin tuli entinen. Saa nähdä, miten palopuhe auttaa. Keksivätkö jotain niin hulvattoman hauskaa ja mukavaa, että kaikille jäisi pelkästään hyvä mieli.
Aloin jo pohjustaa tulevia suullisia kuulusteluita ja kirjoituksiakin varten. Kokemuksesta tiedän, että kun joulusta päästään, alkaa kevätlukukausi mennä sellaisella vauhdilla, että jos ei pidä varaansa, ei ehdi mitään. Yksi päivä uutta lukukautta vilahti jo ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti