Sain eilen abeilta luokkapaidan. Luulin ensin, että se on liian pieni, kun oppilailla itsellään oli reilut hupparit. Mutta minulla on oikein kivan näköinen, jakkumallinen. Se on paras luokkapaita mitä minulla on ollut. Siitä tulee varmaan vaate, jota pidän paljon. Sitä ei edes ensin huomaa abipaidaksi. Vasta selästä näkee abitekstin ja söpön kuvan. Kiitos.
Viimeisiä tunteja viedään. Ensi torstaina alkaa koeviikko, joten enää kolme päivää abeillekaan opetusta. Niin hujahti tämä tammikuu loppupuolelle. Mitäs minä sanoin ajan kulumisesta!
Susanne on vielä Suomessa, lähtee vasta penkkareiden jäkeen Saksaan. Hän on oppinut tosi hyvin suomea. Hän toimittaa vaikka mitä asioita suomeksi, jopa niin, että kun hän oli tänään etäopetusryhmässä tekemässä kysymyksiä saksaksi, ja yritettiin keskustelua oikean saksalaisen kanssa, hän osasi avustaa oppilaita suomen kielellä. Kyllä olisi kiva, jos olisi meidänkin oppilailla mahdollisuus kuulla oppimaansa kieltä joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti