Murteet ovat hauskoja - ainakin niiden korvissa, joiden oma puheenparsi on erilainen kuin puhujan. Opehuoneessa riitti tänään hauskuutta pitkäksi aikaa muistellessa, mitä kaikkia erilaisia väärinymmärryksiä ja kommelluksia toispaikkakuntalaisille on sattunut.Joku muisti sellaisenkin tapauksen, että savolaiselle kioskille oli tullut helsinkiläinen ostamaan limsaa. Myyjä oli pahoitellut limsalaatujen vähyyttä ja sanonut: "Nyt ei oo ku raperuittii, mustaa kolloo ja punasta jaffoo." Siinä oli helsinkiläinen vähän aikaa pyöritellyt silmiään.
Toinen hauska juttu oli sattunut kun lapsi oli mennyt mummolaan ja halusi kaapia taikinakulhon: "Mummo, anna kaalia!" Mummo ei verbiä ymmärtänyt, vaan ihmetteli, miten lapsi niin kovasti kaalia halusi, ja osti seuraavana päivänä kaupasta kaalinkerän.
Viikonloppuna kävin Lappeenrannassa ja eksyin kauppaan, jossa myytiin vain Karjalaan liittyviä asioita. Oli murrekirjoja ja kirjoja eri karjalaisista paikkakunnista tai muuta karjalaisuuteen liittyvää. Karjalaiset eivät paljon kavahda, jos joku heidän murteelleen irvailee.
Saman olen huomannut pohjalaisista. He vain röyhistävät rintaansa, jos joku yrittää irvistellä.
Savolaiset usein loukkaantuvat, jos joku heidän puheelleen nauraa, vaikka nauru ei olisi pahaa tarkoittavaakaan. Savolaisetkin voisivat kääntää vitsailun voitokseen, eivätpä muut kauaa jaksaisi naureskella halventavasti. Valitettavasti kovin moni alkaa hävetä puhettaan ja peittelee syntyperäänsä muutettuaan vaikkapa Etelä-Suomeen, ainakin jos blogi-kirjoitteluun on uskominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti