Tänään alkoi koeviikko ja kun ei ollut tunteja, tuli valvontavuorojen välissä juteltua ja höpötettyä työkavereiden kanssa ja vasta iltapäivällä urkenin tekemään valmistelutuntien harjoituksia ja seuraavia kokeita. On minulla varastossa yhdet kokeetkin, mutta niitä joudan vielä katsoa iltapalaksi, riittää niistä huomenaamulla aamupalaksikin.
Tuli heti mieleen, että viimeisessä Yhteishyvä-lehdessä oli artikkeli ajankäytön tehostamisesta. Neuvona oli mm. aikavarkaiden huomaaminen: ei pidä jäädä suustaan kiinni kauppareissulla, ei pidä jäädä työkavereiden kanssa juttelemaan, ei sovi vastata tuttujen puhelinsoittoon, pitää evätä sukulaisvierailut ja ties mistä kaikesta on kieltäydyttävä - eli juuri kaikesta siitä, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Siis vain työtä ja velvollisuuksia vartenko me olemme olemassa? Näin tehdessä ihmisellä jäisi pari tuntia luksusaikaa - ja mitä tarkoitusta varten se jää? - Lisätyön tekemiseen. Luulisi vähemmälläkin huhkimisella pääsevän hautaan.
Lehden artikkeli sinänsä oli hyvä. Loppulause: Muista, että ajankäytön hallinta on asenne elämään. Olen samaa mieltä. Itse olen ratkaissut asian niin, että pyrin tekemään kaikki velvollisuudet hyvissä ajoin pois alta, jolloin kaikki jäljellä oleva aika onkin sitten luppoaikaa ilman mieltä kaihertavaa tunnetta tekemättömistä töistä, mikä verottaa turhaan ihmisen voimavaroja. Vetkuttelen töiden kanssa vain, jos tiedän, että minulla on niille joskus muulloin parempaa aikaa.
Pyrin myös tekemään kaikki kurjat asiat silloin, kun olen virkeä, jolloin ne eivät vaadi liikaa voimia. Ikinä en ole työskennellyt yöllä. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että yöt ovat nukkumista varten. Kokeen korjausta en yleensä harrasta iltakahdeksan jälkeen, koska silmät klupsahtelevat silloin jo kiinni. Mutta tämä nyt on yksilöllistä. Jollekin toiselle sopii paremmin iltatyö. Itse saatan aloittaa aamulla kokeen korjauksen kello kuusi. Olen nimittäin ihan virkeä heti herätessäni, mitä kuulemma moni muu ei ole.
Eli kannattaa käyttää hyödykseen oman kehon sanelema rytmi, jolloin rasittuu vähiten.
1 kommentti:
Mehän olemmekin ihan samanlaisia! Työt mieluummin ajoissa ja iltaunisia. Ja lapsena veljestäni sanottiin, että kuin vanhanaikainen putkiradio lämpenee hitaasti aamulla, mutta minä kuulemma olin kuin uusi, hieno stereo, heti napista painamalla valmis töihin.
Lähetä kommentti