Tänään olen häiriköinyt muitten tunteja. Kuten taannoin ihmettelin, ei meillä ollut vakituisia luokkatiloja. Nyt meillä on tunteja vähän missä sattuu. Yritin väkisin mennä pikkuluokkaan, jossa meillä yleensä on tunnit, mutta siellä abit jo tyytyväisinä laskivat matikkaa.
Okei, menimme kakkosen saksan kanssa musiikkiluokkaan. Mutta se oli moderni ja viimeistä huutoa viimeksi 15 vuotta sitten. Nyt ovat kaikki muinoin ostetut laitteet vanhentuneita, surisevia, jumettavia yms.
Menin taas pikkuluokkaan hakemaan nauhuria. Pistorasiaa etsiessä oppilaita nyt tietenkään ei haitannut, että tuntia kului minun puikkelehtiessa rumpusettien ja valtavien johtoläjien seassa. Mutta saatiin me viimein levy soimaan ja jokin rikostarina saksaksi alkamaan.
Tunnin loputtua vein nauhurin paikalleen taas sinne pikkuluokkaan, jossa jouduin taas häiritsemään abien keskittymistä. Ihmettelin vielä, mikseivät jo lopeta laskemista, sillä minulla piti alkaa heille ruotsin opetusta.
Väittivät, että heillä on kaksoistunti ja minulla jotain muuta ennen heidän tuntiaan. No niinpä olikin, anteeksi vaan kauhiasti.
Abien ruotsin kaksoistuntikin on lahjakkaasti saatu sovitetuksi ruokatunnin molemmin puolin. Eka tunti oltiin hyvässä kunnon luokassa, jossa on vehkeet kuten pitääkin. Oppilaat väittivät, ettei me olla ennenkään saatu siellä olla kahta tuntia peräkkäin. Otin tavarani ja ruokatunnin jälkeen yritin mennä muualle.
Mutta nyt olikin psykologian ope keksinyt vaihtaa luokkaa pikkuluokkaan ja siellä jo tyytyväisinä pohtivat ihmisaivojen kummallisuutta. Menimme kuitenkin takaisin siihen hyvään luokkaan.
Etäopetus piti alkaman 25 yli yksi. Yritimme yhteyttä vähän väliä ja siinä lomassa käsittelimme läksynä ollutta kappaletta. Varttitunnin kuluttua saimmekin yhteyden, ja kun tiedustelin, miten oppilaat siellä toisessa päässä vasta nyt tunnille tulivat, olivat he hämmästyneitä. Heillä oli vierähtänyt huomaamatta aikaa laahustaessa edelliseltä tunnilta koneen ääreen.
No, puolen tunnin rupeamat opetusta ovat ihan virkistäviä vain, mutta etäopetuksessa se on liian vähän. Aikaa menee kuitenkin kaikkeen koneiden säätöihin yhteyden saannin jälkeenkin. Kaksoistunti taasen on liian pitkä ja rasittava, eli noin 60-70 minuuttia olisi sopiva.
Sitten välillä toisessa päässä oppilaat sanoivat, että minulla vain suu aukee, mutta ääntä ei kuulu. Rupesin jo epäilemään, että heille on käynyt samoin kuin miehelleni: Kun tämä näkee televisiossa lintuja, niiden suut vain käyvät, mutta mitään ei kuulu.
Mutta saatiinhan siitä sitten tämäkin päivä lopulta päätökseen ja ensi viikolla uudet kujeet.
1 kommentti:
meillä kyllä teen lukkarit niin, että kaksoistunnit saa aina olla yhdessä ja samassa luokassa, ettei tartte kesken vaihtaa. Meilläkään kaikille ei riitä omia luokkia, mutta opehuoneessa on kansio, jossa on lista mikä luokkatila on vapaa mihinkin aikaan. Toimii.
Lähetä kommentti