Voi kurjuus, tämä ihanan pienitöinen jakso loppui ja alkoi koeviikko. Ensi keskiviikosta lähtien minulla kaksinkertaistuu tuntimäärä. Kokeen teossa ei kuitenkaan huomaa, onko tunteja vähän vai paljon, yhtä kauan menee koetta laatiessa kuitenkin.
Tein ulkomaalaisillekin kokeen suomenkielestä. Jännittävää nähdä, miten menee. Minulla ei ollut mitään valmista koemateriaalia, joten hirveän kauan meni, kun kaiken yritin keksiä itse.
Tulin äsken kävelylenkiltä ja tapasin kahden entisen saksanopiskelijan äidin. Tytöt ovat sisaruksia ja kumpikin oli erittäin lahjakas saksankielessä. Lähtivät opiskelemaan saksaa ja nyt kuulin, että toinen on Itävallassa ja toinen Saksassa. Eihän siinä vielä mitä, mutta kun kumpikin ilmeisesti haluaisi jäädä lopuksi elämäänsä vieraille maille.
Tietenkin kiva yksilön kannalta, että löytyy mieluinen sija maailmassa, mutta Suomen yhteiskunnan kannalta kurjaa, että tosi moni kieliharjoittelun aikana löytää elämänkumppanin ulkomailta ja jää sille tielleen. En ole laskenut, mutta minulla on tuntuma, että varmaan yli puolet entisistä oppilaistani, jotka ovat aineitani lähteneet lukemaan, ovat valmistuttuaan jääneetkin Saksaan tai Ruotsiin, onpa joku peräti Islannissa ja Italiassakin. Eli aivovienti on valtaisaa. Ei ihme, ettei meinaa löytyä osaavia työntekijöitä joillekin aloille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti