Tänään minulle valkeni sellainenkin asia, että kuulemma suuri osa oppilaista ei tavallisesti koskaan käännä läksynä olevia tekstikappaleita. Tuo oli minulle uutta, sillä yleensä oppilaat ovat sanoneet, että vaikka muuta ei ehtisi kieliläksyistä tehdä, niin tekstin he ainakin yrittävät kääntää, että edes jotenkin pysyy kärryillä.
Olen samaa mieltä. Jotta tekstinymmärtämisen taito kehittyisi, olisi kappaleen lukeminen minusta ensimmäinen edellytys. Joskus luetaan ja käännetään teksti tunnilla, mutta ongelmana on aina se, että lukion tekstit ovat niin superpitkiä, että yksi tunti ei tahdo millään riittää. Sitä paitsi jotkut ovat tosi hitaita, vasta muutama lause on saatu selville, kun toiset ovat tehneet jo kaksi sivua.
Oppilaat tottuvat siihen, että peruskoulussa selvitetään jokainen kappale niin perusteellisesti ja sanat jauhetaan niin tarkkaan, että kotihommia ei juuri jää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lukiossa pitäisi olla jo jonkin verran omatoimisuutta ja halua kielen oppimiseen ja itsekin tehdä jotain.
Yksi ongelma täällä maaseutulukiossa on sekin, että oppilaat eivät näe kunnon opiskelumeininkiä. Jos olen joskus maininnut nelosen-vitosen oppilaalle, että pitäisi vähän yrittää, muuten hukka perii, on oppilas hämmästyneenä ihmetellyt että miten niin! Eihän täällä muillakaan mene sen paremmin! Eli tulee vääränlainen turvallisuuden tunne, kun on näin vähän oppilaita. Ei ymmärretä että se hätä voi tulla kaikille muillekin.
Mutta, kyllä meidän täällä maalla täytyy olla todellisia työn sankareita, sillä kaikesta tästä huolimatta me saamme yleensä kaikista ylioppilaita, vaikka lukioon tullessa saattaa oppilaan keskiarvo olla vain 6,5. Joskus ihmettelenkin, miten sellaisissakin kouluissa on reputtajia, joihin vaaditaan sisäänpääsyyn vähintään 8,5 keskiarvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti