Täydellinen päivä

Harvoin saa elää niin täydellisen tuntuisen päivän kuin tänään. Kaksi opettajaa jää meiltä eläkkeelle, heille lausuttiin aamulla portailla runo,jonka olivat oppilaat tehneet. Eläköityvät myös lakitettiin erikoisilla lakeilla ja kuljetettiin maitokärryillä satamaan, jossa meitä kaikkia odotti höyrylaiva.

Tämän kevään kevätretki tehtiin museotilalle vesitse, laivalla sinne kestää matkata noin tunnin. Satamasta lähtiessä ja takaisin tullessa yksi ope soitti haitarimusiikkia, jotkut innostuivat oikein tanssimaankin, jopa oppilaat. Ja mikäs oli tanssiessa. Meidän maisemia on kehuttu Saimaan kauneimmiksi, ja ilma oli niin lämmin ja taivas pilvetön, että harvoin on keskikesälläkään sellaista.

Matka taittui äkkiä, sillä laivalla oli mennen tullen kaikenlaisia kilpailuja, pääosassa eläkkeelle jäävät opet. Palkintoina lakritsapötköjä ja porkkanoita. Museotila ei ole vielä avautunut turisteja varten, joten siellä meitä odotti aivan utopistisen kaunis voikukkapelto. Itse rakastan suunnattomasti keltaisia kukkia ja keväisiä voikukkapeltoja.

Että tulisi hyvä ruokahalu, kierrettiin luontopolku, jonne mm. biologian ope oli tehnyt erilaisia tehtäviä, voittajat saivat porkkanoita. Kuvien maisema juuri luontopolun varrelta. Makkaran grillaus kuuluu tietysti aina asiaan, oli tarjolla leipääkin ja kahdenlaista salaattia. Yhdessä kuvassa näkyy vanha vinttikaivo, grillikota ja savusauna, toisessa kuvassa museotila eläinsuojineen. Yhdessä kuvassa on vanhanajan särentäaitaa.
Oppilaskuntakin oli järjestänyt jos jonkinlaisia leikkejä ja kilpailuja. Yksi voikukkapelloista oli kyllä sen jälkeen entinen, mutta pianhan pellot niitetään kuitenkin. Ja kesäksi tulee tilalle aina erilaisia eläimiä turistien iloksi.

Paluumatkalla taas haitarimusiikkia ja kilpailuja. Eräs oppilas innostui tenttailemaan minulta kaikenlaisia veteen ja laivoihin liittyviä kysymyksiä, mm. mitä ovat kummeli, poiju, köli, paarpuuri, tyyrpuuri jne. Meripeninkulman pituutta en vain ikinä muista, mutta ei sitä muistanut oppilaskaan. Ihmettelin meriaiheisia kysymyksiä, kunnes selvisi, että oppilaan isä on merimies.

Satamassa veimme eläköityvät vielä satamaravintolaan nauttimaan erilaisia virvokkeita, siinähän saimme samalla itsekin. Oikein mukava päätös tälle lukuvuodelle. Oppilaatkin näyttivät tyytyväisiltä. Paitsi että ei me oppilaita otettu niitä virvokkeita nauttimaan. Mielellään olisivat tietysti senkin tehneet.