sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Oliko ennen sittenkin paremmin?



Eilinen päivä oli sellainen, jonka kaltaisia olen elänyt jo monen monen monta. Aamulla kirkko, todistusten jako, jätskin syönti ja hyvästelyt omalle ryhmälle luokassa. Tänä vuonna uskalsi joku nuorempi ope ehdottaa, että olisi jätskin tilalla jokin ruokaisampi syötävä, mutta oppilaat nostivat metelin: "Aina on ennenkin syöty jätskiä kevätjuhlapäivänä!" Niin sitten syötiin nytkin. "Hyvää kesää" -kaikuu käytävillä, ja se luo aina haikean surullisen tunnelman. Siitä siirtyminen urheiluhalliin seuraamaan peruskoulun päättävien luokkien todistusten ja ylioppilaiden lakkien saantia.

Opehuoneen jääkaapin ovessa oli seitsemän eri yleistä kutsua ylioppilasjuhlille. Henkilökohtaisia kutsuja ei itselleni tänä vuonna ollut. Vain kolme noista oppilaista asuu kirkolla, joten jo etukäteen tiesimme, että kaikki eivät ehdi joka paikkaan. Ja noista neljästä kylillä asuvastakin kaikki olivat niin eri äärilaidoilta kuin olla voi. Ihan äärimmäiset asuvat 70 kilometrin päässä toisistaan.

Jaoimme opeporukkaa niin, että toiset lähtivät juhlille pitäjän toisesta laidasta, toiset toisesta, ja kas, keskustassa illan viimeisessä paikassa olimme kaikki yhtä aikaa, kello oli silloin jo 7 illalla.

Ja kylillä isäntämiehet alkoivat taas ihmetellä sitä samaa, mitä joka vuosi muulloinkin: "Kun minä olin koulussa silloin vuonna yksi ja kaksi, tuossa lopetetussa kansakoulussa, oli meitä samassa luokassa 40. Ja yksi nutturapäinen opettaja sai meidät hyvin kuriin, ei mitään ongelmia! Nyt niillä ei ole luokassa kuin muutama oppilas ja luokka-avustajat ja erityisopettajat eivätkä silti saa mitään kuria. Niin että mistäs se oikein johtuu!!"

Ja sitten samassa pöydässä keskustellaan jonkin ajan kuluttua siitä, miten kukin muistaa kaameita kokemuksia omilta kouluajoiltaan: "Ol se outova touhuva ennennii: Miekii ko olin kansakoulussa, nii yhtää ei soant kääntää piätää eikä vilekuilla sivuillee. Heti otti opettaja karttakepin ja näppäytti pulopetille, hyvä ettei sormet jiännä vällii. Ja vastatessa pit nousta seisomaa. Jos vastasit viäri, pit männä nurkkaa ja panna käet silemillee, eikä soanna kahtova luokkaa päi."

Ja muistelot jatkuvat: "Ja miekii muistan ko opeteltii kertotauluva. Jos et osant, pit jiähä seisomaa. Jos et osant seuraavaakaa, pit lojahtaa istuvillee lattialle, seuraavaks pit männä selällee makkoomaa. Jos et tient mittää, siellä makasit lopun tuntia. Mutta sitä mukkaa ko tiesit, saatot piästä takasi istumaaki".

3 kommenttia:

Villasukka kirjoitti...

Meillä oli paikallislehdessä viikolla (ke?) pitkä mielipidekirjoitus justiinsa tuosta "40 oppilasta ja kaikki meni hyvin ja nyt menee vaan liikaa rahaa ja opettajat ei tee mitään" -asiasta. Kuulemma paikallinen opettajien vihaaja joka on kirjoittanut näitä juttuja jo 60-luvun lopulta.
Onneksi eilinen oli taas kaunis, herkkä, haikea. Tänä vuonna ei tarvinnut ajaa kunnan laidalta toiselle, joten olin kotona jo viideltä!

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Onpa ollut ankeaa sudeettisavossa aikanaan. Meillä oli luokassa neljäkymmentä etuoikeutettua, eikä kukaan pitänyt tunnilla pipoa päässään, välitunilla kyllä.

kirlah kirjoitti...

Villasukka: niin kai niitä opettajia on aina vihattu, pitäähän sitä johonkin kiukkuaan purkaa.

Äijänkäppyrä: mutta täälläpä ollaan pakkasessa ilman pipoa ja tunnilla karvalakki päässä!