keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Olemme tuulipukukansaa


Minua jaksaa vieläkin ihmetyttää, miksi suomalaiset haluavat välttämättä pukeutua kuin roomalaiset tai pariisilaiset hepeniin ja korkokenkiin. Eiväthän arabitkaan ole luopuneet turbaaneistaan ja kauhtanoistaan, koska ne sopivat hyvin heidän ilmastoonsa. Villaisesta turbaanista voi kätevästi kääräistä suojan hiekkamyrskyn yllättäessä.

Meillä pitäisi pitää kylmän ilmaston takia päähinettä ja hanskoja ja muutenkin lämmintä vaatetta. Lakkia ei näe kuitenkaan enää kellään (paitsi minulla), ja ihmiset hytisevät kylmissään. Ja omituisinta minusta, että mitä pohjoisemmaksi Suomessakin mennään, sitä vähäisemmäksi käy päähineen käyttö - olen tulkinnut itsetunnon puutteeksi.

Tai se iänikuinen tuulipukukeskustelu. Minä ainakin laitan lenkkivaatteet kävelylle mennessäni, ja jos sattuu olemaan asiaa samalla kaupalle, menen sisään ja ostan haluamani tavaran samalla reissulla. Ei siinä nyt niin järin kauheasti kannata miettiä, mitä ulkomaalaiset minusta mahtavat sanoa. Minä en yksinkertaisesti tarkene hepenissä. Sitä paitsi minä näyttäisin hullulta, jos laittaisin koulunkäyntivaatteet päälleni lähtiessäni täältä kävellä käppäisemään kirkolle (2 km), varsinkin kun ei ole matkan varrella juuri ketään näkemässäkään.

Kerran eräs ulkomaalainen ihmetteli, miksi ei täällä pidetä muotikenkiä, eivät oppilaatkaan. Voi jestas sentään. Onneksi useimmat suomalaiset ovat sentään vielä järkeviä. Olisiko hauskaa, jos 10 cm korkeat piikkikorot uppoaisivat multaan? Sellaisia muuten näin Pietarissa, sopivat kai sinne, mutta eivät tänne. Paitsi että ihmettelen, millaisia vaivoja ihmiset siellä saavat kaameissa korkokengissä kulkemisesta.

Onneksi minä olen jo sen ikäinen, että saan ajatella viisaasti. Minun ei tarvitse jäädyttää päätäni. Lontoossakin kerran hiihtolomalla oli mittari nollassa ja kauhea viima. Pää meinasi kertakaikkisesti jäätyä. Katsoin, että kellään ei ollut mitään päässä, paitsi musliminaisilla. Kadehdin heitä ja harmittelin, etten ymmärtänyt ottaa mukaani samanlaista huivia. Mutta sitten äkkäsin, että eivät ne lontoolaiset ehkä tule meille kotiin valittamaan, jos minä olen siellä kulkenut lakki päässä. Niinpä tempasin lakin laukustani ja ah! Saatoin keskittyä nähtävyyksiin vilun sijasta. Eikä ole muuten oven takana näkynyt ketään valittamassa!

7 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Olen samaa mieltä kanssasi. Kuulen usein työssäni asiakkailta;"Voi että kun on TAAS kylmä syksy/kevät/talvi, aina sataa, aina kuuma..." Itse olen sitä mieltä, että mitään hätää ei olisi kenelläkään, kun pukeuduttaisiin ilmojen mukaan (ei kalenterin): sateella sadevaatteet, jos liikutaan ilman autoa ja talvella talven mukaisesti jne. Kuljen aamuisin talvella koulun läheltä töihin...oppilaita ilman käsineitä, lyhyt napatakki, jonka alta pilkistää paljas selkä...voi vain kuvitella vauriot...Onneksi napapuserot ovat mahdolisesti jo vanhanaikaisia? En ole ihan varma, olen ollut jo pitkät ajat napapaitojen ulkopuolisessa iässä.

Elina Koivisto kirjoitti...

Olen ihan täysin eri mieltä :). Minä olen juuri sellainen Lapissa syntynyt nainen, joka sopisi paremmin Pariisiin tai Roomaan korkokengissä sipsuttelemaan. Se ei ole suinkaan itsetunnon puutetta, vaan olen ollut sellainen vähän turhamainen pienestä pitäen. En ole tykännyt ikinä sadevaatteista enkä tuulipuvuista enkä toppahousuista. Minun on todella vaikea löytää myöskään lakkia, josta tykkäisin.

Nyt en pidä ollenkaan siitä, että en voi mennä töihin melkein koskaan korkokengissä ja hameissa, koska minun täytyy kävellä suhteellisen pitkä matka junalta työpaikalle. Täysin matalilla kengillä kulkeminen on niin ärsyttävää, koska pienillä koroilla ryhtikin on parempi ja tulee iloisempi mieli. Työpaikalla yleensä vaihdan sitten korkkareihin :).

Me saamme olla erilaisia!

kirlah kirjoitti...

Vilukissi: Minä jos kuka näen päivittäin juuri niitä vääränlaisissa vaatteissa olevia. Kovalla pakkasellakin näkee paljasta nahkaa! Onko pakko kulkea terveytensä kustannuksella.
Minä tykkään kovasta lumimyrskystäkin, kun laitan niin paljon päälle, että ei palele, ei minun tarvitse valittaa. Muistini saattaa pettää, mutta muistelen, että kun olin nuori, eivät ihmiset valittaneet säästä niin paljon kuin nykyään. -Paitsi sen takia, että viljalle oli aina vääränlainen sää ja siten saattoi leipä loppua pöydästäkin!

kirlah kirjoitti...

Elina: Kukapa ei tykkäisi sipsutella korkokengissä, kyllä minäkin! Sisätiloissahan se on mahdollistakin, ja kesällä ja lämpimällä säällä.

Kysehän onkin siitä, että kuljettaisiin kulloinkin olosuhteiden mukaan.
Älä muuten luulekaan, että minä mitään mieleisiä lakkeja löytäisin :) Kaikki ovat kaamean näköisiä päälläni, mutta jos minun pitää valita kahdesta vaihtoehdosta: jäätyä tai olla kamalan näköinen, valitsen mukavuudenhalussani sen kamalannäköisyyden.

Jälkimmäisestä ei ole minulle pysyviä seurauksia, edellisestä kylläkin :D

Anonyymi kirjoitti...

Kouluissa todellakin näkee mitä erilaisempia pukeutumistyylejä. Sääliksi käy niitä, jotka eivät pukeudu sään mukaan, vaan palelevat talvella huulet sinisinä.
Pitäisi osata nauttia kulloisestakin säästä, eikä aina pitäisi valittaa - taas on niin kylmä, voi kun on kamalan kuumaa! Lähinnä meidän aikuisten ongelma tuo äskeinen..

kato nyt tätäkin kirjoitti...

Käyttävätköhän suomalaiset nuoret talvikenkiä? Viime talvena (joka olikin ihan kunnon talvi pakkasineen ja loskakeleineenkin) seurailin nuoria, jotka kulkivat kangastossuilla. Olivat taatusti, märät ja liukkaat. Onko mitään inhottavampaa kuin märät ja kylmät jalat! Minun korvanikin kestävät enemmän kuin jalkani. Muotikenkien ei aina tarvitse olla korkeakorkoiset, minä liikun korkeilla koroilla vain huojuen, mutta onneksi löytyy kauniita mataliakin kenkiä. Ja tykkään, kun kuuluu klak-klak (tällä nimellä meidän lapset kutsuvat hienompia kenkiäni). Maastoon ja kävelylenkeille laitan kyllä sopivammat kengät jalkaan.

kirlah kirjoitti...

anonyymi: niinpä, aikuisethan ne käyttäytymismallit ovat opettaneet.

kato nyt tätäkin: heh, olen minä nähnyt sellaistakin, että kaupungissa nuorella naisella on urheiluhousut eli jotkin tuulipuvun housut ja tosi kapeakorkoiset juhlakengät. - ei minua haittaa, huvittaa vain.