Matkalla ollessani minulle oli tapahtunut monta iloista asiaa. Pitäisi kai mennä useammin matkalle, jotta tapahtuisi aina jotain kivaa. Vilukissi ja Vallaton mummeli olivat muistaneet tällaisella merkillä, kivaa. Oli mukava ylläri, kiitos.
Toinen yllätys odotti koulussa pöydälläni. Viime viikolla oli opehuoneessa pantu pystyyn arvonta. Kohteena oli viinipullo, en tiedä arvonnan syytä, mutta maksoin vaaditut kaksi euroa ollakseni mukana. Ihme ja kumma, arpaonni oli suosinut minua ja palkinto odotti pöydällä palatessani. Onni suosi minua päin vastoin kuin joissain muissa arpajaisissa, joissa jää jalkoihin, ellei älyä pitää puoliaan. (Vilukissi, kuumottaako korvia?)
Iloinen asia oli myös se, että pihan narsissit olivat puhjenneet kukkaan sillä välin. Rakastan keltaisia narsisseja yli kaiken ja olin jo ehtinyt pelätä, että minulta jää kukinta näkemättä. Onneksi ehdin ajoissa paikalle. Tästä tuli muuten mieleen, että muutettuamme tähän taloon minulta meni monta vuotta, ennen kuin tulin tietämään, että talon yhdellä seinustalla kasvaa suuria punaisia unikoita. Ne kukkivat kesäkuun alussa aina juuri siihen aikaan, kun koulu oli loppunut ja olin lähtenyt jollekin kurssille tai matkalle. Palattuani oli jäljellä vain kuivuneita lehtiä, jotka nypin pois rumentamasta.
Tänä kesänä kyllä aion tiiviisti seurata kasvieni kukintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti