Neljän päivän Viron-matka on koettu ja eletty. Kohde oli Rakvere, noin 100 km Tallinnasta itään. Käyntikohteita olivat kolme kartanoa lähiympäristössä. Kaikki erilaisia, hienoja, restauroituja, omalla tavallaan mielenkiintoisia. Oppaan mukaan on olemassa sanonta, että Virossa on niin paljon kartanoita, että jos istuu pilvenreunalla ja sylkäisee alas, aina osuu jonkin kartanon päälle. Kartanoita on satoja. Kuvassa vain yksi, Palmsen kartano (pikkukuva oikealla). Kannattavia käyntikohteita.
Rakveren vanha nimi on Wesenberg. Keskikuvassa yleisnäkymä kaupungista. Tarvaspään linnoitus ja sen ympäristössä vasemmalla ylhäällä ruohonleikkurit täydessä toiminnassa. Kaupungin 700-vuotisjuhlan kunniaksi on linnan lähelle pystytetty valtava pronssinen Tarvas-patsas, Tarvas tarkoittaa alkuhärkää. Härän palleja käyvät nuoret morsiamet silittelemässä, taikakaluina pitävät. Härän pystyttämiseen ovat suomalaisetkin lahjoittaneet rahaa. Patsaan jalustassa on kymmenittäin mm. tunnettujen poliitikkojen nimiä lahjoittajina.
Yhdellä retkellä näimme pohjoisrannikolla Ontikan vesiputouksen, joka on Viron korkein vesiputous. Aioin mennä portaita alas, mutta kun satuin vilkaisemaan ympärilleni, tuntui kuin olisin ollut keskellä Suomen pelkokerrointa, joten käännyin kiireesti takaisin.
Aqua Spa -kylpylähotellia voin suositella tältä istumalta. En vain etukäteen tiennyt, milloin retkiltä palataan, joten en arvannut tilata etukäteen hierontoja, jalkahoitoja, manikyyrejä jne. Mutta riitti tuota ohjelmaa muutenkin. Retkien jälkeen palloilimme ostoksilla ja kaupunkia katsellen.
Illat istuimme erilaisissa saunoissa hoidellen väsyneitä jalkoja ja uimme erilaisissa altaissa ja liotimme itseämme porealtaissa, toisin sanoen keitimme mummoja, kuten joku on myös asian ilmaissut. (Kypsää tuli). Suolasauna, aromisauna, ja muut tekivät oikein hyvää, paitsi että toinen aromisauna tuntui niin kylmältä, että melkein piti hakea turkishuppari päälle. Sellaisen muuten jouduin ostamaan Rakveresta, kun oli kylmempi sää kuin Suomessa ja oli liian kevyttä matkavaatetta mukana.
Ja mitä siellä muuta oli? -Vaikka mitä, mm:
-hyvää ruokaa joka paikassa, hyviä leivoksia, hyviä lättyjä.
-Valtavia vuoria, jotka kiinnittävät huomiota tasaisessa maisemassa. Ne ovat tulikiven louhimisjätteitä: valkoiset vuoret tulikivestä erotettua kalkkikiveä, mustat tulikiven palamistuhkaa.
-Hanhien invaasio. Paikoin taivas kirjavana lintuauroista. Pelloilla myös valtavasti hanhia, mitä paikalliset eivät niin rakasta; linnut syövät kaikki kylvetyt siemenet.
-Kevätesikot ja keltavuokot kukkivat joka paikassa, siis luonnossa.
-Näimme myös Viron ainoan naisluostarin, jossa hieno kirkko, mahtava puutarha ja ennen kaikkea komeat nunnien kokoamat polttopuukeot, jotka näkyvät alla olevassa kuvassa keskellä.
-Ja kaikkea muuta. Menkää itse kokemaan! Linkki viron kielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti