Niin ollut olevinaan kiirettä, että ei ole ehtinyt edes saksalaisista vieraista kirjoittaa. Heidän tulonsa sujui ongelmitta, mutta sitten jo ensimmäisenä päivänä oli erinäisiä ongelmia. Yksi sai kauhean koti-ikävän ja halusi välttämättä lähteä opettajansa kanssa kotimatkalle torstaiaamuna. Lennolle vain ei ollut tilaa, joten tyttö jäi tänne. Koko porukka yritti lohduttaa. Ilmeisesti on kaikki mennyt hyvin, kun ei ole vapun tienoilla puhelin soinut. Yksi toinen joutui vaihtamaan pariksi yöksi majapaikkaa, kun Tampereella magneettikuvauksissa käynyt isäntäperheen nuori sai jalkaansa kipsin.
Kävimme retkellä kyläkoululla, mikä oli jo elämys sinänsä. Tie ei ollut loppumatkasta asfaltoitu, vaan valtavan liejuinen, oikein sai ottaa vauhtia, ettei juututa saveen. Tie oli muutenkin kuin Linnanmäen vuoristorata, sekä mutkainen että ylös-alas mäkiä. Pelkäsin jo että joku oksentaa autoon. Minusta on aina jännä, kun saksalaiset sanovat meillä ihmisten asuvan metsässä. Kyläkouluakin nimittivät metsäkouluksi, Waldschule, mikä ei itselleni ole ennen tullutkaan mieleen. Nyt kun tarkemmin ajattelen, eihän siinä mitään kylää ole ympärillä, yksinään metsässä kököttää koulu, ihmiset asuvat kuka missäkin kaukana toisistaan, metsässä.
Kyläkoulussa oli ihmettä myös se, kuinka oppilaat hakivat ruokakattilan keittiöstä ja alkoivat murkinoinnin luokassa – ja jo vartin yli kymmenen. Ruokavaunuja kuvattiin ahkerasti.
Jos meille on ulkomailla ihmeitä, on ihmeitä täälläkin. Kävimme opettajan kanssa Savonlinnassa ja Olavinlinnassa. Tunnin ajaa jyrskytimme ja katselimme ja ihastelimme maisemia – eli pelkkää metsää! Ilmakin oli kaupungissa hieman kylmä, joten otin taskusta hanskat käteeni. Tätä ope ihmetteli. Hän on ihmetellyt jo ennenkin, miksi suomalaiset pitävät hanskoja kädessä, mm. oppilaamme ja kollegamme Saksassa heidän luona käydessään. Itse vastauksena kuvittelisin, että kylmyyttä vastaan!!!
Kaupungissa tuli vastaan tuulipukuisia ihmisiä. Ihmettelyn aihe oli tietysti sekin, kuinkas muuten. Minusta ei juuri mikään paremmin sovi Suomen oloihin kuin juuri tuulipuku. Jos asuu parin kilometrin päässä kaupasta, on kätevää tehdä lenkki samalla reissulla. Ja ainahan täällä sataa lunta ja räntää tai tuulee. Kaikkein paras asu meidän oloihin, sanoo Lenita Airisto mitä lystää.
Etäopetuslaitteet olivat uutta, mutta sitä ei vielä ole jokainen päässyt näkemään, ehkäpä alkuviikosta. Hirvivaroituskyltit tien varressa viehättivät, kaupoissa vain ei ollut mitään hirveen viittaavaa ostettavaa. Suomalaiset eivät ole akuppakansaa, emme vieläkään ole oikein oppineet, mitä ulkomaalaiset haluavat.
Nyt vain täytyy tämä tarina lopettaa, meille tuli äkkilähtö Kangasniemelle tyttären luo.
6 kommenttia:
Hirvikama menee saksalaisille kyllä kaupaksi. Monella näkyy olevan sellainen pieni hirvivaroitusmerkki auton takaosassa, oletan että ovat hankkineet Ruotsin-matkallaan.
Minkä ikäisiä ne vieraaksi tulleet saksalaiset oppilaat ovatkaan? Kun koti-ikävä alkaa vaivata noin kovasti?
Olipa taas ikäviä kokemuksia kerrakseen ja mitä erikoisia "nähtävyyksiä" olitte onnistuneet löytämään saksalaisille! Tässä jää suu auki jopa suomalaiselta.
"Ihmettelevä"
Kato nyt tätäkin: 15-vuotiaita. Oppilas itsekin oli hämmästynyt reaktiostaan.
Anonyymi: Mitä, mitä ihmettä? Ei nyt mitään erikoisen ikäviä kokemuksia, En usko, että oppilaat noita niin kovin ikävinä kokemuksina pitävät, ehkä vain ovat tyytyväisiä, että on jotain erilaista kuin omassa kotimaassa.
Halusin vain poimia kerrottaviksi ne asiat, jotka ulkomaalaisia aina ihmetyttää, koska tiedän, että kaikki suomalaiset eivät niitä tiedosta. Huom, ei ihmettely aina ole negatiivista!
Mukavaa luettavaa...aina oppii eri kulttuureista uutta! Harva saa kokea eri kulttuureja tavallaan niin kuin inside -juttuina. Tuo hanska juttukin oli uusi. Olen kans joskus ajatellut,e ttä jos lähtee kauppaan fillarilla, niin mikäs on parempi asu kuin tuulipuku ymv. Mulle sanoi täällä yksi rouva, ettei hän ymmärrä, kun kaikki kävelijät laittavat lenkkarit jalkoihinsa ja ulkoiuluvaatteet, että miksi ei kävellä niin kuin kaupungissa. Naurahdin, että kun täällä on niin harvassa näyteikkunoita ja mulle ainakin tulisi hienoista kengistä mahtavat vesikellot ja en haluaisi lenkilläni kävellä hikisiksi parasta villakangastakkiani. Toki tämä rouva oli niin hoikka, ettei varmaan koskaan ollut ajatellutkaan kävelyä niin kuin kuntoilutarkoituksessa.
Taitaa se metsä olla suomalaisuudessa oleellinen asia. Miehenikin hyvin usein sanoo, että vaimo "kommt aus Waldfinnland".
Vilukissi: Nyt puhut asiaa, juuri tuota minäkin aina ajattelen, kirjoitanpa seuraavan postauksen tästä asiasta.
Allu: Ymmärrän ulkomaalaisten ajatuksen juoksun. Muistan, kuinka lapsena Pohjanmaalta ensimmäistä kertaa lähdimme luokkaretkelle nykyistä 9-luokkaa vastaavalla luokalla. Jo Ähtärissä ihmettelin, miten ei koko kylän keskusta ollutkaan näkyvillä kertaheitolla, vaan talot piileskelivät puiden takana. Ikään kuin olisi ollutkin vain pelkkää metsää.
Lähetä kommentti