Aamulla olin koeviikon kokeiden eka valvoja kollegan kanssa. Oppilas, jolla on oikea käsi paketissa, tarvitsi tietokoneen aineenkirjoitukseen. Toinen ope poukkoili sinne tänne jatkojohtoa etsien, ne nimittäin ovat kortilla. Mutta ei hätää, mitä Kirlahilla ei ole, sitä ei tarvitakaan! Olen jo 20 vuotta sitten ruvennut pitämään omassa kaapissani sellaisia tavaroita, jotka aina ovat kateissa. Kaapista löytyy sinitarraa, teippiä, kuminauhoja, klemmareita, tusseja, siis kaikkea mitä kollegan sielu vain halajaa. Paitsi ei kohta, sillä epäilen, että tämän kirjoituksen jälkeen kaapilleni on jonoa.
Kaikkein kuuminta tavaraa katoamaan ovat kaikenlaiset kynät, sakset, viivottimet, liimapuikot, korjauslakka, liidunpidikkeet. Eräs kollega on laittanut lyijykynän ja sakset pöytään kiinni narulla. Hän vain teki virheen laittaessaan pöytään saksetkin, joku oli saksilla katkaissut narun ja vienyt sakset mennessään, samoin kynät. Seuraavaksi kollega veisti lyijykynien reunasta kappaleen ja kirjoitti kyniin nimensä. Kauhistukseni oli suuri, kun kerran kotona koululaukkua siivotessani huomasin siellä kolme kollegan nimellä varustettua kynää.
Eli kukaan ei noita tieten tahtoen varasta, ne vain tarttuvat käteen muuten vain. Kun pitää jotain äkkiä kirjoittaa, sieppaa jostain kynän, eikä muista enää mistä sen otti, laittaa omalle pöydälleen ja siitä kotiin lähtiessä saattaa kynä vilahtaa laukkuunkin. Isossa talossa kaikki tavarat vaihtavat paikkaa, eikä kukaan enää muista, mistä ne on otettu.
Tästä syystä kaikkiin nauhureihin ja soittimiin on laitettu isolla luokkien numero, että laite löytää oikeaan kotiinsa. Ja on siitä apua ollutkin. Muutaman päivän ympäri taloa seikkailtuaan voi vehje päätyä oikeaankin paikkaan.
11 kommenttia:
Luin ensin, että sulla on kaapissasi suksetkin, mutta onneksi puhuit saksista. (joo, tiedän, silmälekurille olisi asiaa). Minä olen kans laittanut työpaikallani sakset kiinni narulla...sitä narua ei kukaan katkaissut, mutta kuitenkin nekin sakset kävelivät vain pois. Mulla on nykyään taskuja työvaatteissani ... mitä ihmeellisimpiä asioita löydän niistä ja käyn vaivihkaa palauttelemassa muiden työpöydille takaisin..
Tänään sain hyvät naurut kirkossa lukiessani jatkojohdon tekstin. Siinä oli ajatus, että älä lainaa tätä pois kirkosta, koska et kuitenkaan tuo takaisin. Valitettavan totta! Tunnustan, että olen tosi hajamielinen tällaisissa asioissa...
kerran kokeiltiin, että onko totta se kynien häviäminen - kynä hävisi, pistettiin aina uusi - lyhyen ajan kuluessa katosi toistakymmentä kynää!!!!
tuommoiset jatkojohtojutut on inhottavii - tai esim. koulussa joku lainaa luokasta koneen, suhtautuu siihen lainaan just noin; mulla on nyt tää, olen luonteeltani hajamielinen eli en ollenkaan välitä siitä henkilöstä, jonka luokasta kone on, hän juoskoon etsimässä konetta, minähän olen hajamielinen ja vastuusta vapaa
eri oo mitää vaikeempaa kuin tavaroiden palauttaminen
Vilukissi: kyllä pitäisi suksetkin pitää kaapissa. Joskus menneinä vuosina tyttäreni lainasi minun suksiani koulun liikuntatunnille. Ne jäivät koulun seinustalle, enkä ole niitä sen koommin nähnyt.
Elina: Koulun kirjastostakin häviää kirjoja. Kerran laitettiin paikallislehteen ilmoitus: Sinä joka veit sen Suuren tietosanakirjan osan... tuo se takaisin samaan paikkaan.
Seuraavana päivänä oli tietosanakirjasarja taas täydellisenä hyllyssään.
Annikki: minulta alkoi hävitä kaapista kerran pieniä määriä rahaa, laitoin syötiksi vähän tilalle, aina sitä mukaa hävisi. En ole saanut varasta kiinni, mutta jäljet johtavat sylttytehtaalle. Arvelen, että raha ei voi hävitä epähuomiossa kenenkään taskuun.
Tästä on aikaa jo tuhottoman kauan.
anohyymi: No nyt osuit naulankantaan. Minustakin tuntuu, että moni tavallaan vapauttaa itsensä vastuusta juuri tuolla verukkeella: minä nyt vain olen tällainen!
Pitäkää opet tavaroostanne huali.
Niitä on kaikenlaasia kottaraasia jotka viävät ne pesävärkeiksi!
Anonyymi: joo yritetään, kovastikin yritetään.
Kouluissa aika isot huoneet, josta saa hakea paperia, kyniä, saksia viivottimia liimapuikkoja, sun muuta.
Oppilailta vaaditaan joku sentti, jos paljon hävittävät lyijykyniä. Opettajansijaisena oleva poikani laski, että jos oppilaalle vaikka joka päivä antaisi uuden kynän, ei maksa monta euroa. Hänestä tärkeää, että kaikilla on työvälineet. Oikessahan hän siinä.
Jospa ne tavarat on siksi hukassa, että sinä olet rohmunnut ne kaappiisi...?
Hannele: mutta eihän tässä ole välttämättä rahasta kyse. Kasvatuksellinen puoli, että ihminen oppii pitämään huolen omista töistään ja tavaroistaan, on myös yksi asian puoli.
Meita: hih, enpäs tullut ajatelleeksi!
Lähetä kommentti