Olen aina luullut, että kaikki lapset osaavat leikkiä, ja että leikki olisi automaattista. Niin ei ilmeisesti sitten olekaan. Ensimmäisen kerran luuloni ja uskoni tässä asiassa alkoivat horjua, kun lapsenlapsi meni päiväkotiin. Hänestä oli sanottu: "Aatu se osaa tuon leikkimisen taidon!" Silloin aloin aavistella, että kaikki lapset eivät sitten ehkä osaakaan, jos kerran asiasta erikseen kehutaan.
Aatu on ollut jo parissa eri päiväkerhossakin ja toisessakin päiväkodissa, ja kaikissa on erikseen kehuttu ja mainittu leikkimisen taito. Lapsi ei ole mikään nyhverö, mutta ei ylivilkaskaan. Kun nyt olen asian ottanut puheeksi pienten lasten kanssa työskentelevien kanssa, on viesti samansuuntainen: on paljon lapsia, jotka eivät osaa leikkiä, monet käyvät koko ajan ylikierroksilla ja riehuvat, eikä keskittymisestä tule mitään. On sellaisiakin, jotka eivät ennen esikouluikää tapaa juuri muita lapsia. Esikoulussa vuoden ollessaan eivät enää opi leikin taitoa.
En tiedä syitä leikittömyyteen, lähipiirissäni ei ole lapsenlapsen lisäksi pieniä lapsia. Televisio voi olla yksi syy. Tai ei televisio sinänsä, vaan se mitä sieltä katsotaan. Toisekseen olen usein ihmetellyt nykyisiä leluja. Monet lelut ovat jo "niin valmiiksi leikittyjä", että lapsella ei ole enää mitään tekemistä niissä, hän vain kyllästyy. Jos on jokin itsestään liikkuva lelu, miten sillä voi enää leikkiä? En minä ainakaan viitsisi tuijottaa tuntikaupalla jonkin yhden ja saman lelun liikkumista.
Lapselle kannattaa antaa monipuolisia leluja. Olin yhtäkkiä huomannut, että Aatulla ei ole yhtäkään nukkea, vaikka kaikkea muuta roipetta nurkat väärällään. Ostin sitten viime jouluna hänelle vauvanuken, ja voi kuinka poika oli onnellinen ja alkoi heti hoitaa sitä. Mutta ei kannata kenenkään pelätä, että pojasta mikään naismainen tulisi. Kyllä poika rakastaa edelleenkin ns. miesten töitä ja aina välillä käy hoivaamassa vauvaansa ja tarkastaa, että leikkitallissa olevilla eläimilläkin on kaikki hyvin. Niin kuin kunnon perheenisän tuleekin tehdä!
Mitä hyötyä leikistä sitten on? Mm. luovuus ja ajattelu sekä ongelmanratkaisukyky kehittyvät. Paljon lisää hyvää tietoa leikin hyödyistä on mm. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla.
5 kommenttia:
Ajattelen, että lapselle pitää myös antaa aikaa leikkiä, vanhempien ei tarvitse ohjata lapsen olemista kaiken aikaa. Pitää olla tylsääkin.
Sellaiset liikkuvat lelut voivat olla ihan hyviäkin. Jos lapsi osaa leikkiä kivillä ja kepeillä, niin en usko, että mielikuvitus tekee stopin "valmiiden lelujen" kohdalla. Useilla lapsilla taitaa vaan olla huoneessaan niin paljon leluja, ettei siitä määrästä löydy mitään.
Tärkeästä asiasta kirjoitit. Leikin avulla lapset oppivat, hahmottavat maailmaa ja käsittelevät vaikeita tunteita. Lastenkodissa työskennellessä lapsista sai toisinaan hyvin surullista taustatietoa, kun seurasi hetken heidän leikkejään.
Mikä muuten on tuo suloinen otus tuossa kuvassa?
näin rohkaisevan, mutta harvinaisen näyn pari vuotta sitten - kuljin lenkkipolkua - viereisessä metsässä oli jäätynyt pieni puro - siellä leikki noin 10-vuotias poika yksikseen - hänellä oli mitä ilmeisimmin menoss joku semmoinen leikki, jossa oli polut ja välillä seikkailtiin lautalla kepillä työntäen yli joen, missä lieneekin mielikuvituksessaan ollut - näyttti siltä, että hän höpötti itsekseen jotain - omaan tekemisensä hän oli niin keskittynyt, ettei muuta huomannut - ajattelin, että vielä on toivoa, kun lapset osaavat vielä leikkiä, ainakin jotkut
yksi syy on se, että ajanvietettä ei esim. meidän lapsuudessa 50-luvulla ollut juuri mitään, mitä joskus saattoi päästä leffaan - sitä ikävystyttiin, mistä Bo Carpelan on just kirjoittanut - ja niin mielikuvitus kehittyi, kun oli pakko itse keksiä jotain
Kato nyt tätäkin on aivan oikeassa. Kyllä nuo nykyajan "liikkuvat lelutkin" ovat ihan paikallaan. Kun nyt tätä päivää eletään, ei voida palata enää vain käpylehmien aikakauteen. Kaikki normaalit lapset leikkivät aivan yhtä paljon kuin me ennen, sen olen nähnyt hyvin läheltä monen vuoden ajan. Voi ehkä sanoa, että leikkivät jopa monipuolisemmin: teknisten lelujen hienoudet eivät pistä sormea suuhun ja kun pihalle mennään, leikitään myös kävyillä, kivillä ja tikuilla ihan kuin isoäidit aikoinaan. Keitetään hiekkakahvia,tehdään leivoksia lehdistä ja kukista...
Lapsiryhmissä ei ole useinkaan kuin yksi tai kaksi ongelmaista, riehuvaa lasta, mutta hehän sitten näkyvät ja kuuluvat ja antavat koko ryhmälle levottoman, juuri tuon "voi noita nykyajan lapsia"- leiman.
Antakaamme lapselle aikaa toteuttaa niitä leikkejään ja autetaan niitä, joilla ongelmia ilmenee.
Kato nyt tätäkin: tuota samaa olen minäkin lukenut ja kuullut: kaiken ei tarvitse olla ohjattua.
Millan: tuo otus on eläintarhasta jokin eläinlapsi, en muista mikä elukka, kuva on lähetetty minulle.
Annikki ja Clarissa: Hyvä, jos vielä on toivoa. Olen onnellinen, jos nuo leikkimättömät lapset ovat vain poikkeus.
Asiasta on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu jonkin verran. Onkohan aina ollut leikkimättömiä lapsia, ehkei niistä vain ole puhuttu mitään.
Lähetä kommentti