Ei pitäisi pistää nenäänsä työpaikalle, ellei ole aivan välttämätön pakko.
Jo ovella riensi oppilas vastaani ja työnsi oppilaskunnan tilit kouraani. Ilmoitti vielä evästykseksi, että minut on joskus lokakuun kokouksessa valittu oppilaskunnan tilintarkastajaksi, mutta että kukaan ei ole muistanut siitä mainita. - Sillä viisin. Hyvästi helppo päivä.
Olen saanut kaikki kokeet korjatuiksi ja laskin kaikille keskiarvot, laitoin numerot ja kaikki on jopa koneellakin. Minusta on ihme, että minua kerrankin onni näin potkii. Olen tottunut siihen, että saksan kokeet laitetaan keväällä aina viimeisille päiville. Hiki hatussa olen niitä sitten korjannut ja vielä retkipäivänäkin hermoillut numeroiden laittamista. Nyt ovat numerot selvät, paitsi että vielä tulee etäpaikkakunnalta referaatteja ja aineita.
Seuraavaksi huomasin seinällä listan, johon piti merkitä, mille tietokoneelle haluaa kesän aikana laitettavaksi mitäkin ohjelmia. Tietokoneiden hoito on talossa ollut vähän huonossa jamassa (ei ole onneksi minun heiniäni), joten puutteitten listasta tuli pitkä. Toivottavasti tulee asiat kuntoon kesällä.
Koska ensi syksynä saan uutena asiana koulukirjaston hoidon tehtäväkseni, katsoimme kollegan kanssa, miten kirjoja luetteloidaan ja mitä kaikkea meillä on kirjastossa. - Ja meillähän on! Kollega on hoitanut kirjastoa vuodesta 1970 lähtien ja tietää mitä missäkin on, vaikkeivät kirjat olisi niin järjestyksessäkään! Ja hän on vielä keräilijäluonne! Huoh! Huohotus tulee jo ennen kuin olen tuntiakaan siellä askaroinut. Työsarkaa tulee olemaan, sen takaan.
Sattumalta huomasin, että Kuopiossa olisi ensi talvena koulukirjaston hoitajille kurssi. Kurssi on monipäiväinen, pitkin talvea, ja se on melko perusteellinen. Siellä opetettaisiin ihan alkeista ja opastettaisiin muuttamaan kirjasto nykyaikaa vastaavaksi uusine medialaitteineen. Minua kiinnostaisi, taidan pyrkiä kurssille.
Kerkesin käydä välillä hierojallakin. Siellä pidin "luentoa" kielistä. Olen saanut hierojaltani monta kirjoitusvihjettä kieliblogiini. Joka kerta myös kertoilen, mitä olen kirjoittanut. Näin tavallaan testailen samalla, ymmärtääkö kirjoituksiani kukaan. Olemme tehneet diilin, että hän sanoo aina suoraan, jos eivät kirjoitukset ole ymmärrettäviä. Minusta on ihanaa, kun joku on niin suunnattoman innostunut kuulemaan kaikenlaisia kieliasioita, että tunti vilahtaa ihan hetkessä. Pitäisiköhän panna oppilaatkin hieromaan minua ja samalla kertoisin heille saksan ja ruotsin ihmeellisyyksiä. Jospa kiinnostus siten kasvaisi.
6 kommenttia:
Koulukirjastonhoitokurssi? Mikä, missä ja milloin? Olen aikoinani ollut Tampereella Opekossa Koulukirjastonhoidon ABC-kurssilla (kaksi päivää), mutta yleensä kyllä hoitelen kirjastoa ihan miten haluan. Periaatteessahan kirjastoa pitäisi kehittää ja mieluiten vielä yhdessä muun opettajakunnan kanssa, mutta kun...
Saisiko sinulta kysellä ihan konkreettisia vinkkejä videoneuvotteluopetukseen? Se kun alkaa ensi syksynä ja pitäisi osata heinäkuuksi atk-ihmiselle kertoa mitä tarvitaan.
villasukkis@gmail.com
Villasukka: Kirjastonhoitokurssi alkaa ensi syksynä Kuopiossa. Siinä oli muistaakseni useampi lähikoulutuspäivä ja itsekseen opiskelua. Kurssipäiviä pitkin talvea. Annan lisätietoa, jos haluat.
Videoneuvottelusta laitan pian sähköpostia.
Pyri ihmeessä sille kurssille, uskon, ettet tule todellakaan pettymään. Sulla alkaa loma pian?! Mitä aiot tehdä?
Morjens KIRLAH! Kursseille kannattaa aina mennä ja ne pitää käydä tosissaan. Mutta numeroita ei pidä antaa hieromisella! Olen kouluni käynyt aikuisena ja olen ganska bra
ruotsis.. kukaan ei ole täydellinen
Aina on tullut sanomista ruotsin opettajan kanssa..keskikoulussa oli päästötodistuksessa 5 (nuorena)ja iltalukiossa oli kyllä 9 mutta kun antoi 10 huonomalla keskiarvolla muille(10 ei pitäis antaa kenellekkään)... ylioppilaskirjoituksisakin vielä yritti mollata.. väiteltiin kaksi opea minua vastaan.. ottivat -9 pist...lähettivät magnana.. tuli L ja minä olin oikeassa..yksi joka sai (sanallisella) hieromisella saman numeron 9 kuin minä sai i:n!!?.. ope pyysi anteeksi lakkiaisissa, mutta vamma jäi...olisin myynyt opet ruotsiksi jos olisi ollut tarve. Oikeudenmukaisuus ei pala tulessakaan!
Vilukissi: taidan todellakin mennä, ainakin ensi syksyn luennoille, pääsen vähän jyvälle.
katsoin ohjelmasta, että niitä tunteja riittää seuraavaan kevääseen ja vielä sitä seuraavaan syksyynkin. Tiedä vaikka kurssin jälkeen huolisivat oikeaankin kirjastoon töihin, jos täältä oppilaat loppuvat.
Kotokiusattu.
Morjensta vaan, tervetuloa tänne ihmeiden maailmaan!
Kuulostaa karsealta tuo kertomuksesi. Minä olen aina pyrkinyt oikeudenmukaisuuteen ja silti on joskus tullut sanomista. Olen huomannut, että oikeudenmukaisuudestakin on eri ihmisillä eri käsitys.
Nuorena opena luulin, että kaikki muutkin opet pyrkivät olemaan oikeamielisiä, mutta vuosien kuluessa olen tavannut joitakin sellaisia viheltäjiä, että ihan hirvittää. Se että on ope, ei takaa automaattisesti, että ihmisellä olisi hyvät periaatteet.
Mutta se että on oppilas, ei takaa myöskään, että olisi aina oikeassa. (Minusta asiakaskaan kaupassa ei ole aina oikeassa, vaikka sitä niin kauheasti toitotetaan. On väärämielisiä asiakkaitakin).
Lähetä kommentti