Kunpa kaikki aina ajallaan

Venäjänopemme tarvitsisi mestarimetsästäjän mitalin.
Ensi viikolla venäjänlukijat lähtevät Pietariin. Opettajalla on opetusta moneen ympäristökuntaankin etäopetuksena ja matkalle lähtevät kaikki opiskelijat sekä iso liuta opettajia ja joitakin vanhempiakin. Itsekin olen pitkästä aikaa lähdössä matkaan.

Jo matkalle lähtijöiden kerääminen on tuskan takana ja ope metsästää tietoja hiki hatussa.
Yksi ei tiedä lähteekö, yksi vetkuttaa muuten vain, yksi peruu, yksi unohtaa, yksi ilmoittautuu jälkikäteen ja itkee kun ei pääsekään mukaan.

Jos sanotaan, että on oltava viisumia varten kaavake HUOLELLISESTI täytettynä, puuttuu yli puolelta aina joko allekirjoitus tai puhelinnumero tai jokin muu yksityiskohta. Kaavake tulee konsulaatista bumerangina takaisin. Sitten opettaja metsästää taas yksittäisiä henkilöitä, joilta on saatava tiedot.

Ryhmäviisumia varten pitää olla passista hyvä valokopio. Monet tuovat tuhruisia tai liian tummia, joista ei saa selvää, ei kun metsästämään uutta.

Viisuminsaantia varten pitää olla myös kopio voimassaolevasta matkavakuutuksesta. OAJ on vakuuttanut kaikki opettajat, ja jokainen matkalle lähtijä otti valokopiot vakuutuskortin molemmin puolin. Konsulaatista tuli ilmoitus, että ei käy, korttien kopioista ei näy voimassaoloaika. Pitää saada Ifiltä todistus, jossa aika näkyy. Ope kysyi, voiko hän toimittaa asian kaikkien puolesta, jolloin sen olisi saanut kerralla pois päiväjärjestyksestä. Ei käynyt, jokaisen piti soittaa erikseen vakuutustoimistoon, joka sitten kyllä heti faksasi tiedon eteen päin. Mutta tässäkin oli jo mutkana se, että kaikki eivät huolehtineet asiaa ajallaan. Autofirmasta jo soitettiin, että parilla tyypillä on asia hoitamatta. Taas ope metsästämään asianosaisia. Ja kaikilla ei ole edes sähköpostia tai kännykkä päällä, joten metsästys kävi oikein työstä.

Ja se vihoviimeinen juttu, laskun maksaminen! Jos laskussa on päivämäärä, jolloin pitää viimeistään maksaa, on tietysti taas niitä, jotka eivät periaatteessa maksa yhtään etuajassa. Ei voi ope varautua metsästykseen. Sekin auttaisi, jos kaikki olisi varmasti maksettu eräpäivänä edes, mutta kun aina joku haluaa maksaa vasta eräpäivän jälkeen. Ja taas metsästämään.

Olen todennut niin sata kertaa ennenkin, että jos joku ei hoida asioitaan, siitä joutuu aina joku toinen kärsimään jollain tavalla. Ihmisten asenne on yleinen välinpitämättömyys. Mitä väliä!