keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Joskus asiat luistavatkin


Illansuussa sain puhelinsoiton erään saksalaisia majoittavan oppilaan isältä. Oppilas oli saanut juuri tänään tiedon, että pääsee jalan takia toiselle puolelle Suomea tutkimuksiin. Säikähdin jo, että oppilas ei voi ottaakaan saksalaista vierasta vastaan, mutta pelko oli turha. Vieras tarvitseekin vain ehkä yhden yön tilapäisesti muualta. Yhdellä puhelinsoitolla sain tilapäisen yöpaikan, joten kivi mätkähti sydämeltäni. Kerrankin jokin asia hoitui hyvin.

Eräällä toisella oppilaallani on oikea käsi paketissa eikä hän voi kirjoittaa, joten hän sai koulun yhden läppärin käyttöönsä. On siis kerrankin tietokoneistakin jotain kunnon hyötyä. Minä vain pelkään, että poika saa jännetuppitulehduksen paljosta hiiren käytöstä ja tottumattoman käden rasituksesta.

Mutta nyt nokka kohti Pietaria. Eräs tuttava kertoi kuulleensa vasta tänä talvena, että Pietarissa on valtavat määrät aarteita ja loistoa palatseissa. Monilla tuntuu olevan vieläkin ennakkoluuloja itään päin, eikä ihme. Mutta Pietari ei ole enää yhtään sama kuin entinen Leningrad. Saa nähdä, paljonko on muuttunut, olen ollut viimeksi Pietarissa Comenius-porukan kanssa viitisen vuotta sitten.

3 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Mina olen yksi naita ennakkoluuloisia... Mutta siita huolimatta haluaisin nahda ne taideaarteet siella ;). Kerropa sitten millaista siella oli!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Pääsisinpä minäkin pian Pietariin. Olen käynyt Leningradissa teini-ikäisenä.

Minä olen keskittynyt itänaapurimme hyviin puoliin. Rakastan venäläistä kulttuuria (esim. musiikki ja kirjallisuus).

vilukissi kirjoitti...

Jäämme odottelemaan kuulumisiasi!