Tänään luulin pääseväni kerrankin ajoissa kotiin, mutta meillä olikin VESO-koulutuksen puolikas klo 15-18. Oli rehtori eilen sähköpostissa lähettänyt muistutuksen, mutta olin jo ehtinyt sen unohtaakin yhdessä yössä. Olin minä sinne sentään joskus kuulemma muistanut ilmoittautua.
Aiheena oli työssä jaksaminen. Mutta kyllä minä jaksaisin paljon paremmin työssäni, jos ei näin puuduttavia kolmetuntisia olisi aina silloin tällöin talven mittaan kestettävänä. Ensin kaksi tuntia johdantoa aiheeseen: mikä kaikki rasittaa nykyään opettajan voimavaroja. No, sehän me olisi tiedetty ilman, että jonkun täytyy tulla se meille sanomaan ja vielä niin tiheärivisillä Power-point -dioilla, ettei meinannut mitään selvää saada. Mikäli nyt joku jaksoi lukea.
Oli laskujeni mukaan ainakin seitsemän kalvollista luetteloitu eri lakejakin, jotka meitä rasittavat!!
Salissa näytti joku näpelöivän läppäriä, yksi kutoi sukkaa, kolmas nukkui, ei sentään kuorsannut, neljäs piirsi kauniita kuvia, viides kirjoitti jotain aiheeseen liittymätöntä. En tiedä, oliko rehtorikin unessa, mutta kun luennoitsija mainitsi yhdessä välissä tämän nimen ja pyysi tätä etsimään tietokoneelta jonkin tiedoston, oli rehtori ihan pöllämystyneen näköinen.
Ja juuri kun päästiin käytännönläheisempiin juttuihin eli siihen, millainen on tämä nykyaika: jatkuva oman minän korostaminen, eri tyylit, jatkuva syöminen ja mitä kaikkea asioita pari kalvollista, syntyi kunnon keskusteluakin. Mutta sitten pantiinkin peli poikki ja pidettiin pieni tauko.
Tauko tietysti oli parin tunnin istumisen jälkeen tervetullut, mutta sen jälkeen istuttiinkin taas tunti luentoa kuunnellen. Asia aloitettiin taas höyrykoneaikakaudesta lähtien. Kun kello tuli 18 ja piti kotiin lähteä, innostui luennoitsija vasta nyt näyttämään oikean asiakalvon, mikä olisi ollut viisasta näyttää jo heti alussa. Kysymyksiä olisi ollut paljonkin ja vaikka mitä keskustelua olisi syntynyt, mutta kun kello oli jo vartin yli kuusi ja kolmasosa poistunut salista, alkoivat loputkin katsoa murhaavasti, jos joku meinasi kysyä jotain. Päästiinhän sieltä lopulta.
Ja mitä jäi käteen? Yksi VESO-päivän puolikas kolmesta pakollisesta. Eli lain kirjain tuli täytetyksi, muttei sen henki.
2 kommenttia:
Kuulostaa tutulta... Tosin meillä on tänä vuonna järjestetty työnantajan toimesta näitä niin nahkeasti, että pitää riipiä kokoon vähän sieltä sun täältä. Eli lauantaina menen kolmeksi tunniksi Keski-Suomen kieltenopettajien järjestämään lyhyiden kielten uuden yo-aineen arvostelukoulutukseen.
Toivottavasti tuollaisesta on mahdollista antaa palautetta! Teille kuuntelijoillehan se nimen omaan on suunnattu, olisi kiva jos kohdeyleisön toiveet olisi paremmin otettu huomioon...
Lähetä kommentti