Mikään asia maailmassa ei onnistu niin kuin on suunniteltu. Olin suunnitellut mielestäni erinomaisen ohjelman abien ruotsin kaksoistunnille. Heti alkajaisiksi huomasimme, ettei meille ollut laitettukaan lukujärjestyksiin, missä luokkatilassa tunnit ovat. Juoksin opehuoneeseen katsomaan seinältä, mutta sain hieraista silmiäni toisenkiin kerran ennen kuin käsitin, että meidät oli unohdettu! Meitä ei ollut todellakaan merkitty lukujärjestykseen ollenkaan.
Jostain vessan nurkasta löysimme itsellemme paikan. Kaiken kukkuraksi tunnit katkaisi ruokatunti. Siinä välissä yritin etsiä jotain paikkaa. Matikan luokassa oli tilaa, mutta ei nauhuria, enkä jaksanut lähteä sellaista etsimään, joten se siitä kuuntelusta sitten.
Juoksujalkaa kiiruhdin pois tunnilta, että ehtisin ottaa ajoissa etäyhteyden koneilla, sillä piti alkaa ykkösen etäopetussaksa. No, vaihto-oppilat tarttuivat hihasta ja halusivat, että poseeraan heidän kanssaan kuvassa. Siinä tuhraantui aikaa niin paljon, että nyt piti jo oikein juosta. Meillä ei nimittäin ole lukiossa välitunteja ollenkaan, on vain viiden minuutin aika siirtyä luokasta toiseen.
Kirjoja etsiessäni opehuoneessa kollegat vielä ilkesivät virnuilla, että on oikein sydäntälämmittävää nähdä minun kiireeni sen edellisen helpon laiskottelujaksoni jälkeen!! (Miksikähän ne luulevat minun laiskotelleen!)
Pääsinpä lopuksi luokkaan yrittämään yhteydenottoa. - Ei tapahdu mitään! Monen yrityksen jälkeen soitamme etäpaikkakunnan rehtorille. Yhteys saadaan, mutta mitä hyötyä siitä on, kun oppilaita ei ole mailla ei halmeilla. Olivat lähteneet kotiin. Pidin siis tunnin vain omalle oppilaalleni. Saa nähdä, mitä tästä tulee. Opetusta yritetään järjestää, mutta siitä ei ole hyötyä, jos into on vain toisessa päässä.
Viimeinen tunti kakkosen saksaa menikin sitten niin kuin pitikin, paitsi että yksi oppilas on vielä Saksassa. Mutta hän tulee maanantaina ja sitten alkaa normaali päiväjärjestys.
Kolmelta oli kuitenkin kiva nähdä, että paikalleni oli varattu lautaselle minua varten joulupullaa. On lämmittävää todeta, että irvistelystä huolimatta kollegat kuitenkin huolehtivat työn raskaan raatajistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti