Projektikokous Rhodoksella on ohi, tässä muutama vaikutelma:
-Hämmästyttävää on se lahjojen runsaus, jota saimme sekä taannoin itse kokousisäntinä että nyt vieraina. Ei riitä, että vie mm. kaupunginjohtajalle, koululle ja projektiopettajille tuliaiset, vaan kokouksissa on joka maasta kiertämässä suklaata, keksejä sekä muuta hyvää aivan ylenpalttisesti. Lisäksi joka maan edustajat antavat kaikenlaista pikku pilpehööriä muistoksi.
-Hyödyllistä oli nähdä, miten suomalaiset koulut ovat tosi hyvin varustettuja: videot, tv:t, nauhurit, tietokoneet joka luokassa, kun taas tuolla ei yksityiskoulussakaan ollut edes kieliluokassa kuin taulu ja liitu. Uima-allas sen sijaan oli.
-Opettavaista oli nähdä, miten tekniikka kehittyy. Projektityötä tehdessä olemme oppineet näkemään tietotekniikan eri mahdollisuuksia. Power point, kuvankäsittely, äänen liittäminen kuvaan, videointi, videoneuvottelu jne. ovat aivan arkipäivää jo joka paikassa. Pienoinen pelko iskee, että suomalaiset ovat saavuttaneet tietyn tason tietotekniikassa ja jäävät junnaamaan hienoine laitteineen paikalleen, kun muut porskuttavat ohi.
-Ihmettä minusta, että olen projektin myötä kehittynyt englannin osaamisessa.
-Kauheaa oli ruoan haaskaus. Sitä ei tapahtunut joka päivä, vaan viimeisenä päivänä lounas kesti kaksi tuntia. Pöytään tuotiin ainakin kymmentä erilaista syötävää ja jokainen yksitellen, joten ei voinut etukäteen arvata, ettei tarvitse syödä itseään kylläiseksi jo alkumetreillä. Kun jo puhisimme ylensyönnistä, alettiin kantaa pöytään pääruokaa: erilaisia lihoja, perunaa jne, puhumattakaan jälkiruokakakuista.
Mutta eihän se siihen jäänyt. Illallinen alkoi kello 8 ja sama meno jatkui, nyt vaan kaksi kertaa runsaampana. Kukaan ei jaksanut syödä muuta kuin näykkimällä. Itkettää se ruoan määrän haaskaus.
Avartavaa on aina päästä käymään muuallakin kuin omalla postilaatikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti