Kommervenkit

Kaikenlaista sitä eläissään vielä oppii uuttakin. Tässä eräänä päivänä yritin ykkösellä neuvoa, millloin imperfektissä pääte on -de, milloin -te. Esim. läsa, läser läste, mutta stänga, stänger, stängde.
Tavallisesti olen neuvonut, että kun ottaa perusmuodon a:n pos, ja jos silloin sanan viimeinen kirjain on k,p,t,s,x, on pääte -te, muulloin -de.

Tiedän jo etukäteen, että tällaiset luettelot ovat vaikeita muistaa, ei sellaista merkityksetöntä kirjainjonoa kukaan muista. Se onkin yleensä vain niille, jotka haluavat opiskella kieltä systemaattisesti. Helpointa on ollut laittaa pääte korvakuulolta tai opetella joka sana erikseen.

Mutta kun nyt tänä syksynä tuli uusi oppilas muualta, hän kertoi, että entisessä koulussa opettaja oli opettanut: koputus-verbit sekä x saavat päätteen -te. Voi kun kätevää! Tuo ei tullut mieleen itselleni, enkä muista sitä ennen kuulleeni noin yksinkertaisesti selitettynä. Olen kuullut monia muita muistisääntöjä, kuten en-sukuisten substantiivien monikon päätteiden järjestyksen muistaminen: -or, ar, -er: orava aristelee Erkkiä. Tai se iänikuinen sivulauseen sanajärjestys: konsukiepre (=konjuktio, subjekti, kieltosana, predikaatti) puhumattakaan muista toinen toistaan hienoimmista leikeistä ja väännöksistä.

Usein auttaa myös se, kun vertailee muihin kieliin tai käyttää apunaan mielikuvia tai tekee itse jonkin muistisäännön. Mutta onkohan näistä tempuista aina kuitenkaan mitään hyötyä? Alkusyksyllä eräs abi lausahti minulle: "Hauskaa on ja kivoja nuo selitykset, mutta tavallisesti muistan myöhemmin vain ne kommervenkit, mutten itse sitä asiaa!"