Uusi jakso on nyt sitten todella alkanut. Abeilla alkaa Pohjola-kurssi, jossa käydään läpi kaikki pohjoismaat. Ilmeisesti tarpeellinen kurssi, sillä kakkosen kokeessakin joku oli laittanut sivuhuomautuksena: "Grönlanti? Asuuko siellä joku?" Kyse oli siis siitä, onko Grönlanti en- vai ett-sukuinen, sillä olimme juuri opiskelleet, että asutut paikat ovat ett-sukuisia.
Minusta on kiva, että ruotsin kurssejakin on valittu mukavasti. Vain muutama oli jättänyt ruotsin valitsematta. Koskahan tiedotusvälineet antavat ruotsinopettajille työrauhan? Ongelmana eivät ole oppilaat, vaan se, että tiedotusvälineissä paahdetaan ruotsikeskustelua vuodesta toiseen.
Kukaan ei ole asettanut kyseenalaiseksi esimerkiksi suuren matematiikan määrän opettamisen tarpeellisuutta lukiossa. Uskallan kyllä väittää, että suurempi osa lukiolaisista tarvitsee elämässään enemmän ruotsia kuin matematiikan utopistisia juttuja. Onko välttämättä opittava kaikki nykyiset asiat jo lukiossa? En nyt siis puhu niistä matematiikan taidoista, joita tarvitaan melkein ammatissa kuin ammatissa esim. prosenttilaskuja tai korkojen laskemista, pinta-aloja tms. Ne on tietysti opittava.
Jos jotain lisäisin jonkin matematiikan kurssin tilalle, olisi se jotain elämisen taitoon, terveyteen, jokapäiväisiin arkiaskareisiin liittyvää tai yhteiskuntaoppia ja politiikkaa. Yhteiskuntamme on niin monimutkaistunut, että joillakin ei ole harmainta aavistusta, miten selviytyä sitten, kun vanhemmat eivät enää ole neuvomassa. - Mutta, byrokratian rattaat jauhavat hitaasti. Mikään ei muutu yhdessä yössä - mikäli muuttuvat ollenkaan.
Juuri viikonloppuna kuulin taas parista entisestä oppilaastani, jotka ovat tarvinneet ruotsia. Toinen on nykyään metsäalan tohtorismies ja joutuu matkustelemaan milloin missäkin maassa. Nyt juuri hän on kolme kuukautta Ruotsissa Skånessa ja milläs kielellä siellä asiat hoidetaan neuvotteluissa! Ruotsiksi tietysti.
Toinen on äskeisen entinen luokkakaveri, opiskeli sairaanhoitajaksi ja kun ei muutama vuosi sitten saanut alan töitä Suomesta, lähti Norjaan. Siellä hän opiskeli norjan kielen, mikä oli tietysti helppoa ruotsin pohjalta. Nyt tuo entinen oppilaani on Suomessa, on jollain toisella alalla töissä, minkä työpaikan hän sai nimenomaan ruotsinkielen ansiosta. Tuokin oppilas muuten oli kouluaikanaan pahimpia ruotsin vastustajia!!!
Tällaisia esimerkkejä olisi vaikka huru mycket vuosien varrelta. Mutta milläs taot oppilaiden päähän, että vaikka nyt näyttäisi täällä metsässä siltä, ettei kaikkea tarvitse tulevaisuudessa, koskaan ei silti kuitenkaan tiedä tulevasta.
P.S. Kuvassa oleva sieni on samettijalka, joita keräsin värjätäkseni villalankaa tummanruskeaksi.
1 kommentti:
Eikä aina tarvitse odottaa aikuiseksi kasvamista, kielitaitoa tarvitsee jo ennekin - kaksi ihanaa esimerkkiä tältä syksyltä. Tyttö a piti perheineen kioskia Jkylän Rallissa ja tekivät hinnaston kaikilla tuntemillaan kielillä - koska oli hauskaa! Sattumalta paikalle eksyi yksi ranskalainen mies, joka ihastui ikihyviksi ranskaa osanneeseen oppilaaseeni ja pyysi jopa tulkikseen Jkylään.
Toinen tyttö (samasta ryhmästä muuten) oli kesällä töissä vanhalla kirkolla oppaana - ja tarvitsi ranskaa useamman kerran. Ja loisti tyytyväisyydestä kertoessaan kokemuksistaan. Ja opekin oli ylpeydestä haljeta :)
Lähetä kommentti