torstai 30. lokakuuta 2008

Hyvällä yhteistyöllä


Tänä iltana oli vanhempainilta. Oli kutsuttu yhden luokan sekä vanhemmat että oppilaat palaveriin oppilaiden heikon koulumennestyksen takia. Aiheena oli, mitä tehdä, että saataisiin järjestää tällekin ryhmälle aikanaan ylioppilasjuhlat. Olin jo vähän etukäteen pelännyt, miten vanhemmat suhtautuvat, kun olimme päättäneet kerrankin sanoa asiat juuri niin kuin ne ovat. Minua ainakin on alkanut risoa se, että yleensä koulussa taistellaan ongelmien kanssa, ja annas olla kun tulevat vanhemmat koululle, alkaa jokainen opettaja perumaan, että eihän tässä nyt mitään, kyllä kaikki hyvin on, sellaista hyssyttelyä.

Kerroimme jokainen ope vuorollamme näkemyksiämme. Oli kiva, että vanhemmat suhtautuivat myönteisesti. Tuli vähän sellaistakin mielipidettä esiin, että aikaisemmin olisi pitänyt puuttua asiaan näin radikaalisti. Tuli tunne, että ollaan yhteisellä asialla ja saadaan yhdessä nuorista ylioppilaita. Oppilaat esittivät parannusehdotuksia, vanhemmilla oli omia ehdotuksia ja sovittiin, että helmikuun kieppeillä pidämme uuden palaverin ns. seurantakokouksen. Kiva, oikein mukava tunne jäi. Ei ihme, että oppilaat ovat niin mukavia ja herttaisia ihmisinä, kun vanhemmatkin olivat.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Mun rakas akkani


Venäläinen opiskelijani kysyi, miten on mahdollsita, että joku nimittää vaimoaan akaksi. Sanakirjassa oli kuulemma annettu sanalle merkitys huora.
Mutta eihän suomen kielessä nyt missään tapauksessa akka-sanalla sitä merkitystä ole. Pohjanmaalla on ihan yleinen tapa sanoa vaimostaan: "Mun akkani". Tai kysyä: "Kenes akka se tuo oli?" Sana yksinkertaisesti tarkoittaa vaimoa.

Täytyy myöntää, että kun olen kauan asunut poissa Pohjanmaalta, korvaani särähti, kun äiti sanoi: "Se Jussin akkakin oli juhlassa". Ja takuuvarmasti ei tarkoitettu halventavasti ilmaista asiaa. Oli sitä paitsi kyse nuorista, alle kolmikymppisistä henkilöistä. Yleisesti ottaen suomen kielessä tarkoitetaan iäkkäämpiä henkilöitä, kun saduissa aloitetaan: "Olipa kerran ukko ja akka..."

Tampereella yleinen vaimon kutsumanimi oli aina "muija". Se taas kuulostaa pohjalaisen korvaan kovinkin halventavalta, mitä se ei Tampereen seudulla suinkaan ole. Karjalaiset ovat kautta aikojen puhuneet "ämmästä". Siinä ei liene mitään halventavaa, mutta kuulostaa kyllä kovin pahalta pohjalaisen korvissa. Virossa ämmällä tarkoitetaan anoppia.

Ulkomaalaisen on kyllä varmuuden vuoksi vältettävä näiden sanojen käyttöä. Jos sekaannusta tulee äidinkielenpuhujallekin, mitä sitten kielen nyanseja tuntemattomalle.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Kaukainen muisto vain



Ihmisellä ei pitäisi olla koskaan lomaa. Mitä pitempi loma on ollut ja mitä hauskempaa lomalla oli, sitä kurjemmalta tuntuu mennä töihin. Paras hetki on aina ennen lomaa, juuri sillä hetkellä, kun on tullut töistä ja rötkähtänyt sohvalle. Koko lomaviikko tai viikonloppu on vielä iskemättömänä edessä. Tuntiakaan ei ole vielä siitä kulutettu.

Mutta auta armias kun tulee loman viimeinen päivä, tavallisesti sunnuntai. Jo aamusta alkaa se ahdistus: millaisia tunteja pitää pitää, pitääkö tehdä uusia tehtäviä, täytyykö tehdä kalvo opetettavaan asiaan, oliko laukku kenties pullollaan kokeita.

Ja maanantaina vääntäydyt erittäin vastahakoisesti ylös ja menet siihen nimeltä mainitsemattomaan laitokseen, jonne päin ei lomalla saata vilkaistakaan. Ja annas olla kun astut sisään sinne, hyökkää susilauma kimppuusi ja syö suihinsa. Ja taas on loma kaukainen muisto vain ja olo niin kotoinen kuin ei lomaa ikinä olisi ollutkaan.
On siis päästy päiväjärjestykseen.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Syysretki

Tämänpäiväinen retki suuntautui Kangasniemelle. Tytär Jyväskylästä perheineen muuttaa sinne ja kävimme "tarkastamassa" valmistuvaa taloa. Joulukuun alkuun mennessä pitäisi valmistua. Kun kerran on tullut tavaksi esitellä Suomea joka puolelta, laitan nytkin pari kuvaa. Kuukausi sitten siellä käydessämme olisi tullut kauniimpia ja parempia kuvia, silloin oli ruska parhaimmillaan, ei vain tullut silloin ajatukseen kuvata mitään. Nyt ei enää ole lehtiäkään puissa. Kangasniemeä on sanottu Suomen kauneimmaksi kunnaksi, niin kuin se onkin, mutta en nyt vain onnistunut mitenkään vangitsemaan kauneutta kuviin, kunhan taas on räpsitty vähän sinne päin.



Joka paikassahan on aina jostain syystä kuvattava kirkkokin.



Matkan varrella myytiin tosi pitkää pizzaakin, ei kylläkään Kangasniemellä.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Koulujuttuja lomallakin


Hups, viikko meni että hutkahti. Olen tehnyt kaikkia rästiin jääneitä asioita. Sain Pohjola-Nordenin pöytäkirjat valmiiksi. Itse asiassa se ei ollut hankalakaan juttu, vain muutama lause tarvitsi muuttaa entisiin pohjiin, mutta jos jonkin asian jättää tuonnemmaksi, se todella on tuonnempana. Itse asiassa tässäkin toimin omia periaatteitani vastaan, mutta mikä laiskottanee.

Olen saanut myös järjestykseen viikon kuluttua tulevien saksalaisten oppilaitten asumis- ja työharjoitteluasiat. Tulevat viikon kuluttua opettajansa kanssa myöhään junalla Mikkeliin. Heidät on taas haettava sieltä, eiväthän he muuten pääse. Tässä kohtaa taas huomaa, miten korvessa sitä Suomessa asutaankaan. Mutta siihenkin on jo tottunut.
Hih, tulee vain mieleen, kun pari vuotta sitten pääsin erään projektin kautta palkintomatkalle Bonniin, ja matkani täältä sinne järjestettiin Brysselistä käsin. Ei meinannut belgialainen toimistovirkailija saada saman vuorokauden puolelle mahtumaan kaikkia vaihtoja ja kulkuneuvoja, hän kirjoittikin minulle, että on oikea nightmare matkustaa täältä Bonniin.

Komin tasavaltaan päin olen ollut yhteydessä saksanopettajaan. Hän haluaisi etanapostikirjeenvaihtoa oppilaitten välillä. Minä olisin halunnut, että olisimme perustaneet oppilaille blogin, jossa olisimme esitelleet toinen toisillemme oman kulttuurimme piirteitä. Ongelmana sille vain oli se, että komilaisella opettajalla ei ollutkaan tietokonetta eikä internetyhteyttä. Harmi. Tuon koulun englanninopettajalla sen sijaan on, ja hän on tehnyt jotain projektia meksikolaisten kanssa internetissä.

Hitsi, että huono säkä. Mutta saa nähdä, miten saan oppilaat innostumaan etanapostista. Aion kirjoituttaa kaikki aineet kirjeen muodossa, ja lähetän ne kaikki Komiin. Näin oppilailla on tavallaan jokin syy kirjoittaa ihan oikeasti eikä vain minua varten. Aloitan tämän "projektin" ykkösluokan saksanryhmän kanssa heti tulevalla viikolla.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Oliko ennen paremmin


Löysin Kutrin blogista tällaisen tarinan ja Kutrin luvalla julkaisen tämän kouluelämää eri aikakausina kuvaavan jutun. Ajat ovat todella muuttuneet. Joissain asioissa ehkä parempaan, joissain huonompaan.

Kouluelämää vuonna 1963 ja 2006:
TILANNE:

JORMA JA MATTI TAPPELEVAT OIKEIN KUNNOLLA KOULUN JÄLKEEN.
1963 - Porukkaa saapuu paikalle katsomaan. Matti voittaa ja Jorma myöntää asian. Pojat kättelevät ja ovat tästedes parhaita kavereita. Ketään ei syytetä, ei tuomita eikä eroteta koulusta.
2006 - Soitetaan poliisille, joka saapuu paikalle koirien kanssa. Molemmat pidätetään ja erotetaan koulusta määräajaksi. Molemmat saavat syytteen, vaikka Jorma aloitti koko tappelun.

TILANNE:
PIKKU VILLE EI PYSY PAIKALLAAN LUOKASSA, VAAN HÄIRITSEE KOKO AJAN.

1963 - Ville lähetetään rehtorin kansliaan, missä rehtori soittaa vanhemmille. Isä hakee Villen kotiin ja antaa Villelle selkäsaunan. Seuraavasta päivästä lähtien Ville istuu kiltisti luokassa eikä häiritse muita. Villestä tulee isona menestyvä lääkäri.
2006 - Oppilashuolto on huolissaan Villen käyttäytymisestä ja selvittää asiaa kolme vuotta. Villellä todetaan ADHD ja opettajat ihmettelevät miksei Villelle saatu koko peruskoulun aikana henkilökohtaista avustajaa. Onneksi Villelle muistettiin tehdä siirto erityisopetukseen, joten kunta sai Villestä enemmän rahaa valtiolta. Villestä tulee isona sosiaalitukien käytön ammattilainen.

TILANNE:
PEKKA RIKKOO TAHALLAAN IKKUNAN JA ISÄ ANTAA PEKALLE SELKÄSAUNAN KAIKKIEN NÄHDEN.
1963
- Pekka oppii olemaan tahallaan rikkomatta ikkunoita. Isona Pekasta tulee yrittäjä.
2006 - Pekan isä pidätetään ja saa rangaistuksen lapseen kohdistuvasta väkivallasta. Pekka otetaan huostaan. Kuulusteluissa Pekan sisko hätääntyy ja sanoo haluavansa isän takaisin, koska rakastaa tätä. Kuulustelua suorittava sosiaalityöntekijä tulkitsee tämän hyväksikäytöksi ja Pekan isä joutuu vankilaan. Pekan sisko otetaan huostaan. Pekan äidillä on suhde naapurin kansanedustajan kanssa josta 7 päivää saa hyvät lööpit.

TILANNE:
MAIJA KÄRSII PÄÄNSÄRYSTÄ JA OTTAA KOULUUN OMAT LÄÄKKEET JA OTTAA NE VÄLITUNNILLA.
1963
- Maija pystyy olemaan koko koulupäivän koulussa ja oppii uusia asioita.
2006 - Rehtori soittaa paikalle poliisin ja huumekoiran. Maijalle tehdään huumetesti, jonka tuloksia ei kerrota kenellekään. Maija ja vanhemmat velvoitetaan käymään huostaanoton uhalla perheterapiassa. Maijan äidin määräaikainen työsuhde jätetään uusimatta, koska perheneuvolasta saa aikoja vain silloin, kun Maijan äidin pitäisi olla töissä.

TILANNE:
8-LUOKKALAINEN JENNI HUOMAA OLEVANSA RASKAANA.
1963
- 5 poikaluokkatoveria samoista bileistä ovat hiljaa ja huomaamattomia koko kevään ja muuttavat lopulta toiselle paikkakunnalle.
2006 - Kouluterveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä keskustelevat Jennin kanssa. Koska keskustelut ovat luottamuksellisia, asiasta ei kerrota Jennin vanhemmille. Kouluterveydenhoitaja aloittaa Jennin kanssa sukupuolivalistuksen, joka opettajakokouksen jälkeen kohdennetaan kaikkiin 7.- ja 8.-luokkalaisiin. Jenniä opetetaan käyttämään kondomia. Vanhemmat soittavat huolestuneena kouluterveydenhoitajalle Jennin jatkuvasta pahoinvoinnista ja lihomisesta. Kouluterveydenhoitaja ei kerro asiasta mitään vanhemmille, vaan sosiaalityöntekijä tekee lastensuojeluilmoituksen ja Jenni otetaan huostaan, josta hän siirtyy Ensikotiin hoitamaan lastaan. 31-vuotiaana isoäitinä Jenni saa peruskoulun päästötodistuksen Kristillisen opiston 10-luokan jälkeen.

TILANNE:
PETTERI OSTAA LENTOKONEEN PIENOISMALLIN JA PAPATTIMATTOJA. KOOTTUAAN KONEEN PETTERI LATAA SEN PAPATEILLA JA HEITTÄÄ KONEEN RÄISKYVÄNÄ KATOLTA.
1963
- Kone särkyy ja kaverit hurraavat ja menevät tekemään samaa.
2006 - Naapuri ilmoittaa asiasta sosiaalityöntekijälle, joka ilmoittaa asiasta myös SUPO:lle, joka puolestaan ilmoittaa asiasta Finnairille. Perheen lomamatka Kalifornian Disneylandiin peruuntuu, koska Petterin luokalla on muös Ahmed ja Mohammed nimiset pojat, joiden kanssa Petteri on lentokoneleikkejään leikkinyt. Perheelle, eikä heidän muillekaan sukulaisilleen enää myönnetä viisumia USA:han.

TILANNE:
1. LUOKKALAINEN SOHVI KAATUU KOULUN PIHALLA, NAARMUTTAA POLVENSA JA JÄÄ PAIKALLEEN ITKEMÄÄN. VÄLITUNTIA VALVOVA OPETTAJA ANTTI HUOMAA ASIAN JA MENEE LOHDUTTAMAAN ITKEVÄÄ SOHVIA PUHALTAMALLA NAARMUUN JA KANTAMALLA SOHVIN LUOKKAAN.
1963
- Minuutin kuluttua Sohvi on unohtanut kipeän polven ja pitää Antti-opettajaa maailman parhaana, kilteimpänä ja mukavimpana opettajana. Isona Sohvista tulee ortopedian erikoissairaanhoitaja.
2006 - Sohvin äiti näkee tapahtuman. Keskusteltuaan luokan muiden lasten vanhempien kanssa ja kuultuaan Antin tehneen moista ennenkin, päättää nostaa jutun opettajasta, joka käyttää hyväkseen oppilaitaan. Antin tuomitsemiseen ei riitä näyttöä ja Antti vapautetaan kaikista syytteistä kaikissa oikeusasteissa. TV:ssä esiintyy lasten seksuaalisesta ahdistelusta väitellyt psykologi, joka kertoo vain 1 % todellisista tapauksista tulevan esille ja valittavan sitä, kuinka vaikeaa on selvissäkään tapauksissa saada tuomiota aikaan. Pikkujouluista palaava vanhempainyhdistyksen miesjoukko pahoinpitelee Antin. Antti ei saa mitään töitä mistään ja hänen vaimonsa ottaa hänestä eron. Antti päättää elämänsä istumalla junanraiteille. 18 vuotta myöhemmin 25-vuotias Sohvi käy vieläkin terapiassa ja hoitavan psykologin mukaan menee vielä vuosia, ennen kuin Sohvista tulee työkykyinen.

tiistai 21. lokakuuta 2008

Oravakielen appro


Jännä ilmiö, kun luen jotain, ja samalla on televisio auki, saattaa jokin lukemani sana osua juuri samalle kohdalle kuin se lausutaan televisiossa. Muuten ei television puheeseen kiinnitä mitään huomiota, mutta sanojen kohdalle sattuessa huomaa puheenkin. Ilmiö on ihmeen yleinen. Vasta kun ensimmäisen kerran kiinnitin siihen huomiota, huomasin, miten usein sanat sattuvatkin päällekkäin.

Kummallinen ilmiö on myös se, että kun mielestään ensimmäisen kerran elämässään kuulee jonkin sanan tai ilmauksen, alkaa sitä putkahdellakin esiin yhtäkkiä joka paikasta. Jokin aika sitten tuli kieliblogissani esiin toisto, esim. "hän kävi kotikotona". Tuo tuntui silloin vieraalta, mutta nyt yhtäkkiä puolen vuoden sisällä olen törmännyt samanlaiseen toistoon montakin kertaa ja ihan eri yhteyksissä.
Ystäväni käydessä meillä viikonloppuna hän katseli tien yli pingotettua oravanarua ja kysyi: "Onko se oikein narunarua vai muovinarua?" Enpä ollut ennen huomannut, että lähipiirissänikin ihmiset käyttävät tuollaista toistoa. Paljon siis kulkee asiaa ihmisen korvien ohi päivittäin.

Tuo oravanaru itsessään kaipaa ehkä pienen selityksen. Mies on pingottanut korkealle tammen oksasta tien yli menevän narun, ettei oravien tarvitse ylittää tietä ja auton alle jäädä. Meidän talomme on taajaman laitamilla ja juuri niillä kohdin, joissa ihmiset taajaman nopeusrajoitusalueelta päästyään alkavat kaasuttaa kovempaan vauhtiin. Oravia jää alle usein juuri meidän kohdalla. Ne tuntuvat omilta oravilta, sillä mies syöttää niille säkkikaupalla pähkinöitä. Hän muuten väittää jopa suorittaneensa oravakielen appronkin.
Ovat oravat alkaneet käyttääkin tuota narua. Ne osaavat kulkea sitä pitkin hyvin, sillä tonttimme joka puolella kulkee sähkölankoja, joita pitkin ne ovat muutenkin kipittäneet, ja juuri siellä missä on tie, ei sitten olekaan sähkölankoja.