Taas on tullut todistetuksi se, ettei Suomessa saa hymyillä. Olen mielestäni hymyillyt oppilaiden tervehdykseen käytävällä ihan ystävällisesti, mutta viikolla parikin kertaa joku ihmetteli, mitä naurat!! En ole näköjään vieläkään oppinut olemaan kaikkien mieliksi. Minun on hyvin vaikea mieltää, miten tervehdykseen olisi suhtauduttava, ellei hymyilemällä.
Itse asiassa nuo tervehdykset käsitin oppilaan taholta kontaktin otoksi muuten vain, koska meillä oli ollut jo oppituntikin aiemmin sinä päivänä. Naurahdin tervehdykseen, koska tervehdys tuntui tervehdyksenä liioittelulta. Kumpikohan meistä ei loppujen lopuksi ole oppinut aistimaan kanssakäymisen pieniä nyanseja, minä vai oppilas? Ehkei kumpikaan.
Ylioppilaskirjoitukset on onneksi vihdoin ja viimein saatu päätökseen. Oikein mukavasti menivät omien aineitteni osalta, olen ihan tyytyväinen. Vielä kun pari päivää pidetään koulua, alkaa taas koeviikko ja uutta koetta tuuttiin. Tämä kierre ei ikinä lopu!
3 kommenttia:
Omasta mielestäni tervehdykseen on vastattava vähintään hymyllä, eikä se ääneen tervehtiminenkään ole haitaksi, vaikka olisi jo aiemmin samana päivänä tervehtinyt. Esimerkiksi Saksassa töissä ollessani oli tapana tervehtiä samassa rakennuksessa työskennelleitä joka kerta, kun päivän mittaan heitä näki. Näkipä sitten kerran tai kolme kertaa. Jos tervehdykseen vastataan naurahduksella, niin opiskelija saattaa kokea, että hän on tehnyt jotain hölmösti. Mutta nyanssejahan näissä asioissa tosiaan riittää.. :)
Aika harva mittaa työnsä tulosta yhtä ahkeraan kuin opettaja pitämällä kokeita.
Kiitos Sinulle vierailusta sivuillani.Se yksityinen viesti näkyy vain sivujen pitäjälle ylläpito puolella. Kotisi on todella ihanassa paikassa kuvauksestasi päätellen. Minä asun melkein kaupungin keskustassa, vaikka ei siitä elukka jutusta päätellen uskoisi.
Oli mukavaa löytää taas uusi mielenkiintoinen blogi. Sinulla on täällä paljon mielenkiintoisia juttuja.
Minulla on ollut vähän samaa ongelmaa tuon hymyn ja nauramisen kanssa, lähinnä eräiden vähemmän mukavien sukulaisten taholta :)
Kun on perinyt karjalaisen luonteen, ei ymmärrä moisia niipottajia, joiden mielestä pitäisi olla jatkuvasti naama rutussa ja kun ei varmasti ole kyse mistään loukkaavasta hymystä tai naurusta.
Pidetään vaan hymy huulilla edelleenkin :)
Mulle tuli nuoruusmuistoja mieleen sinun sukunimestäsi. Olin lastenhoitajana samannimisessä perheessä joskus 60-luvulla. Perheen isä oli pastori ja äiti lääkäri. Täältä he muuttivat sitten myöhemmin Kuopioon.
Toivottelen sinulle oikein mukavaa kevättä ja kaikkea hyvää elämääsi.
Lähetä kommentti