Kakkosten piti kirjoittaa tekstistä tiivistelmä kotona. Kun luin niitä, huomasin, että yhdestä puuttui nimi, ja yksi ei ollut palauttanut ollenkaan. Mietin, kummanko se nimetön mahtoi olla. Käsialaa vertailemalla tulin siihen tulokseen, että tiivistelmä on Berttaliinan. (nimi keksitty). Laitoin arvosanan arvostelukirjaan ja unohdin tiivistelmän pöydällä olevan kasan alimmaiseksi.
Kun sitten palautin juttuja, alkoi Jaakoppi (nimi muutettu) kysellä, eikö hän saakaan omaansa takaisin. Aloin väittää, ettei hän ollut sitä kirjoittanutkaan. Oppilas kyllä kovasti vakuutteli tehneensä työn, ja minullakin oli hämärä muistikuva, että hän oli ollut pöydän ääressä omaa paperiaan tuomassa. Ei hän kyllä luvannut uuttakaan tehdä. Berttaliina ei ollut koulussa, joten asian ruotiminen loppuun jäi toiseen kertaan.
Muutaman päivän Jaakoppi kyseli omaa referaattiaan takaisin, mutta jotenkin oli aina kova kiire, joten oppilas tyytyi selitykseeni, että olen paperia etsinyt. Itse asiassa häntä ei niinkään näyttämnyt haittaavan, tuliko siitä minkäänlaista numeroa, kunhan ei vain tarvitse uutta kirjoittaa.
Viikon poissaolon jälkeen saapui Berttaliinakin kouluun ja alkoi selitellä, että hän ei ole ehtinyt vielä kirjoittaa sitä tiivistelmää, mutta että se kyllä on tulossa. Minä kieltelemään, että älä nyt vaan toista enää kirjoita. Oppilas oli tosi hämmästyneen näköinen ja ilmoitti, ettei hän kyllä muista kirjoittaneensa.
Minä siihen, että kyllä minä olen antanut jo numeronkin. Oppilas hieroi leukaansa ihmeissään ja mietiskeli, miten se oikein on mahdollista. -Ee-en minä kyllä oikein muista...
Minä puolestani ihmettelin, ettei urani aikana näin tunnollista oppilasta vielä ole eteeni tullut, että kahteen kertaan samaa juttua tekisi.
Kului taas muutama päivä ja löysin rojupinoni alta tiivistelmän. Hitaasti minulle alkoi valjeta, että sehän ei ollutkaan Berttaliinan vaan Jaakopin paperi. Selvitettyäni oppilaille asian kumpikin huokaisi helpotuksesta. Jaakoppi siksi, ettei tarvinnut ruveta uutta kirjoittamaan, Berttaliina siksi, ettei häneltä vielä ollut mennytkään muisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti