Tänään oli vaihteeksi ihan kiva päivä. Mitenkähän ihmisen mieliala kulkee vuoristorataa ylös ja alas. Jos jokin asia menee huonosti, tuntuu kuin maailma kaatuisi siihen paikkaan, ja mikään ei silloin mene hyvin.
Ykkösen ruotsin tunnilla vain saa aina huhkia niin, että tunnin loputtua selkä on ihan märkä. Minä reagoin aina hikoilemalla, jos hermostun, kauhistun, jännitän tai pelkään jotain. Tunnilla rupeaa usein pelottamaan, että kukaan ei opi mitään, jolloin selkä ryöpsähtää märäksi.
Kakkosetkin tekivät ihan tyytyväisinä puheharjoituksia, kun saivat itse valita parinsa. Minulla on villalankoja aina tunnilla ja arvomme usein parit niin, että oppilaat tarttuvat langan päistä kiinni. Ne, jotka pitävät saman langan päistä kiinni, ovat sitten parit keskenään.
Otin tunnin alussa langat esiin, mutta joku sanoi, ettei tänään, ei varsinkaan, kun minulla on niin ruman väriset langat. Minusta olivat kauniit, roosan väriset. Huomasin yhtäkkiä, että minulla oli saman värinen puserokin. Lupasin olla laittamatta enää milloinkaan tunnille sitä puseroa, jos opiskelu siitä on kiinni. Mutta sanoivat, että pelkkä lankojen vaihtaminenkin kuulemma auttaa.
Abien ruotsin tentti oli myös tänään. Olin ihan tyytyväinen, olivat oppineet monia asioita. Toivotan onnea ja toivon parasta. Ihan positiivisella mielellä aloitetaan ensi maanantain yo-kirjoitukset.
Olihan sitä vielä etäopetustakin. Se on aina mukavaa ja piristävää, opiskelijat motivoituneita ja tekevät kaikki tehtävät tunnollisesti. Joten vaihteeksi oli ihan positiivinen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti