Kouluumme on hankittu viime keväänä useita tietokoneita, läppäreitä. On hankittu videotykkejäkin moneen luokkaan. Mutta onko missään mitään järkeä, kun ohjelmat eivät sovi yhteen vanhempien koneiden kanssa?
Jos esimerkiksi tekee kotona Powerpoint-esityksen, ei koulun kone pystykään sitä pyörittämään, sillä tietokoneisiin ei ole asennettu powerpointia. Koulun koneissa on erilainen Word-versio kuin opettajien omissa koneissa yleensä, olikohan Open office tai sinne päin. Esitys olisi pitänyt tehdä koulun koneilla, jos mieli sitä oppilaille näyttääkin. Mutta eihän luokkiin koskaan pääse tekemään, kun niissä on opetusta tai opettajahuoneessa on aina meteliä, ettei siellä pysy keskittymään. Monelta jää koneet näin käyttämättä.
Tänäänkin oli uusi psykologian opettaja ihan onnettoman näköinen, kun hän oli elämänsä ensimmäisille tunneille tehnyt hyvät esitykset, eikä mikään kuitenkaan onnistunut. Tuntuu, että jos ei ole kunnalla rahaa laittaa kerralla kaikkea kuntoon, olisi sitten parempi, ettei ole minkäänlaisia laitteita. Kyllä leuka ja liitu -menetelmä useinkin voittaa uudet hömpötykset. Sitä paitsi tuo mainittu menetelmä tuntuu oppilaista joskus ihan piristävältä vaihtelulta. Kun koneista on tullut muutenkin arkipäivää, eivät ne enää jaksa innostaa.
Itse käytän nykyään enää säästeliäästi tietokoneita. Olin ennen innokas, mutta kun aina on jokin ongelma, jota ei osaa kuitenkaan itse korjata, ja tuntia kuluu vain hukkaan. Usein laitteita ei ole juuri siinä luokassa, jossa itsellä on tunti. Taidanpa siirtyä ovenkahvapedagogiikkaankin, jota monet kuulemma jo nyt harrastavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti